Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sun, 19 Nov 2017 22:42:08 +0200 fi Koiraverosta vastuulliseen verottamiseen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246316-koiraverosta-vastuulliseen-verottamiseen <p>Moni on iloinnut koiraveron jäämistä historiaan. Esimerkiksi kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok)&nbsp;<a href="http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan">esittää</a>, että hallitus jatkaisi niin sanottuja norminpurkutalkoitaan ja poistaisi koiraveron lopullisesti. Sen ei pitäisi olla kovinkaan suuri saavutus nyt, kun koiraveroa ei enää yhdessäkään kunnassa peritä. Lemmikkien ympäristö- ja ilmastovaikutuksia olisikin parempi korvata esimerkiksi lihan vastuullisemmalla verottamisella.</p><p>Ilmeisesti koiraveron alkuperäinen tarkoitus on ollut estää vesikauhun leviäminen. Nyt kun kyseinen tauti ei onneksemme ole enää niin ajankohtainen ongelma, on koiraveroa voinut perustella esimerkiksi lemmikkien muulla kuormituksella kunnille. Aiheuttavathan koirat valitettavan usein esimerkiksi jätöksiä, jotka jäävät kunnan siivottavaksi.</p><p>Onneksi moni vastuullinen lemmikinomistaja kuitenkin korjaa rakkaansa kakat pois katukuvasta. Eikä ongelmana ole aina vain juuri koirat, vaa myös kissa saattaa käydä asioillaan niin sanotusti kunnan mailla. Lemmikkeihin liittyvät ongelmat eivät olekaan näitä arkeamme (v)ihastuttavat vessakäynnit, vaan esimerkiksi pentutehtailu tai heitteillejättö. Eläinoikeudet eivät vielä toteudu Suomessa kuten kuuluisi.</p><p>Lemmikeillä on kuitenkin kiistattomia vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon. Verotuksen painopisteen tulee siirtyä pois työn verotuksesta kohti kulutuksen verottamista. Ylipäätään tarvitaan verotuksen muuttamista niin, että se palvelee parhaiten kestävän kehityksen edellytyksiä. Lihatuotteiden vaikutukset ympäristöön ja etenkin ilmastoon ovat sellaisia, että niistä aiheutuvat kustannukset ovat peruste verottaa niitä esimerkiksi kasviksia ankarammin. Samalla ekologisempi verotus ohjaisi kuluttajia valitsemaan vastuullisempia tuotteita - ja myös terveellisempiä tuotteita, sillä punaisen lihan kulutus on myös monesti osasyynä kansantauteihimme. Kestävä kehitys on myös sosiaalista vastuullisuutta.</p><p>Jos ja kun ruokaa verotetaan esimerkiksi niiden ympäristö- ja ilmastovaikutusten pohjalta, se vaikuttaa myös lemmikkien ruoan hintaan.&nbsp;<a href="http://newsroom.ucla.edu/releases/the-truth-about-cats-and-dogs-environmental-impact">Erään arvion mukaan</a>&nbsp;lemmikit aiheuttavat peräti 25-30 prosenttia kotitalouksien käyttämien lihatuotteiden ympäristövaikutuksista Yhdysvalloissa, joten emme puhu aivan pienistä asioista.</p><p>Haluan tehdä politiikkaa, joka pohjautuu tutkittuun tietoon ja tehtyihin selvityksiin. Jos vastuullista ruoantuotantoa ja -kulutusta voidaan edistää paremmilla keinoilla kuin esimerkiksi liha- tai eläintuotteiden ankarampi verottaminen, niin kuulen siitä mielelläni. Ilmastonmuutos on kuitenkin kiistaton fakta ja koko planeetan yhteinen ongelma. Lihantuotannon vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön ovat merkittäviä, joten jotain on tehtävä. Ihmisten on käytettävä vähemmän lihaa, valittava vastuullisempia vaihtoehtoja punaiselle lihalle ja syötävä enemmän kasviperäistä ruokaa. Koska myös lemmikit käyttävät paljon lihatuotteita, on niiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista voitava myös puhua.&nbsp;</p><p>Lemmikeistäkin on kannettava vastuu ja veroa. Sitä odotellessa voidaan laittaa norminpurkujen lisäksi myös ne eläinoikeuksien normit kuntoon.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni on iloinnut koiraveron jäämistä historiaan. Esimerkiksi kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok) esittää, että hallitus jatkaisi niin sanottuja norminpurkutalkoitaan ja poistaisi koiraveron lopullisesti. Sen ei pitäisi olla kovinkaan suuri saavutus nyt, kun koiraveroa ei enää yhdessäkään kunnassa peritä. Lemmikkien ympäristö- ja ilmastovaikutuksia olisikin parempi korvata esimerkiksi lihan vastuullisemmalla verottamisella.

Ilmeisesti koiraveron alkuperäinen tarkoitus on ollut estää vesikauhun leviäminen. Nyt kun kyseinen tauti ei onneksemme ole enää niin ajankohtainen ongelma, on koiraveroa voinut perustella esimerkiksi lemmikkien muulla kuormituksella kunnille. Aiheuttavathan koirat valitettavan usein esimerkiksi jätöksiä, jotka jäävät kunnan siivottavaksi.

Onneksi moni vastuullinen lemmikinomistaja kuitenkin korjaa rakkaansa kakat pois katukuvasta. Eikä ongelmana ole aina vain juuri koirat, vaa myös kissa saattaa käydä asioillaan niin sanotusti kunnan mailla. Lemmikkeihin liittyvät ongelmat eivät olekaan näitä arkeamme (v)ihastuttavat vessakäynnit, vaan esimerkiksi pentutehtailu tai heitteillejättö. Eläinoikeudet eivät vielä toteudu Suomessa kuten kuuluisi.

Lemmikeillä on kuitenkin kiistattomia vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon. Verotuksen painopisteen tulee siirtyä pois työn verotuksesta kohti kulutuksen verottamista. Ylipäätään tarvitaan verotuksen muuttamista niin, että se palvelee parhaiten kestävän kehityksen edellytyksiä. Lihatuotteiden vaikutukset ympäristöön ja etenkin ilmastoon ovat sellaisia, että niistä aiheutuvat kustannukset ovat peruste verottaa niitä esimerkiksi kasviksia ankarammin. Samalla ekologisempi verotus ohjaisi kuluttajia valitsemaan vastuullisempia tuotteita - ja myös terveellisempiä tuotteita, sillä punaisen lihan kulutus on myös monesti osasyynä kansantauteihimme. Kestävä kehitys on myös sosiaalista vastuullisuutta.

Jos ja kun ruokaa verotetaan esimerkiksi niiden ympäristö- ja ilmastovaikutusten pohjalta, se vaikuttaa myös lemmikkien ruoan hintaan. Erään arvion mukaan lemmikit aiheuttavat peräti 25-30 prosenttia kotitalouksien käyttämien lihatuotteiden ympäristövaikutuksista Yhdysvalloissa, joten emme puhu aivan pienistä asioista.

Haluan tehdä politiikkaa, joka pohjautuu tutkittuun tietoon ja tehtyihin selvityksiin. Jos vastuullista ruoantuotantoa ja -kulutusta voidaan edistää paremmilla keinoilla kuin esimerkiksi liha- tai eläintuotteiden ankarampi verottaminen, niin kuulen siitä mielelläni. Ilmastonmuutos on kuitenkin kiistaton fakta ja koko planeetan yhteinen ongelma. Lihantuotannon vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön ovat merkittäviä, joten jotain on tehtävä. Ihmisten on käytettävä vähemmän lihaa, valittava vastuullisempia vaihtoehtoja punaiselle lihalle ja syötävä enemmän kasviperäistä ruokaa. Koska myös lemmikit käyttävät paljon lihatuotteita, on niiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista voitava myös puhua. 

Lemmikeistäkin on kannettava vastuu ja veroa. Sitä odotellessa voidaan laittaa norminpurkujen lisäksi myös ne eläinoikeuksien normit kuntoon. 

]]>
4 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246316-koiraverosta-vastuulliseen-verottamiseen#comments Ekologinen verouudistus Eläinoikeudet Koiravero Ruoantuotanto Verotus Sun, 19 Nov 2017 20:42:08 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246316-koiraverosta-vastuulliseen-verottamiseen
Ole rohkeasti poliittinen - olet sitä jo muutenkin http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245526-ole-rohkeasti-poliittinen-olet-sita-jo-muutenkin <p>Monessa ylioppilaskunnassa ja opiskelijakunnassa käydään edustajistovaaleja. Ääniä on keräämässä monenlaisia listoja, joiden joukkoon sopii myös (puolue)poliittisesti sitoutuneet ryhmät. Moni karttaa politiikkaa edustajistossa, vaikka se on nimenomaan poliittinen toimija. Siksi onkin hassua olla äänestämättä poliittista listaa.</p><p>Edustajiston päätökset ovat hyvin yleisluontoisia, poliittisia tai arvolatautuneita. Niissä siis harvoin painaa oma pääaine tai opintosuunta. Toki poikkeuksia löytyy, kuten aikanani sain Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa huomata: ryhmät noudattivat silloin vanhojen ylioppilaskuntien rajoja hyvin tarkasti. Myös alueelliset erot voivat vaikuttaa, jos ja kun korkeakouluilla on yksikköjä kaukana toisistaan. Pääasiassa edustajistot päättävät kuitenkin esimerkiksi jäsenmaksun suuruudesta, hallituksesta ja yhteisistä kannanotoista. Ne ovat kaikkia koskevia, kaikille opiskelijoille yhteisiä asioita - eivät vain tietyn tiedekunnan tai kampuksen asioita.</p><p>Edustajistovaalit on suhteelliset vaalit, jotka toimivat kuten muutkin vaalit Suomessa. Äänesi menee siis ensisijaisesti ryhmälle, ei ehdokkaalle. Toki jos luotat siihen, että sama pääaine tai vastaava asia on riittävä yhteinen tekijä, niin voit valita vaikkapa ainejärjestölistan. Pääaine ei kuitenkaan yleensä kerro poliittisista ajatuksista: samalle &ldquo;ei-poliittiselle&rdquo; listalle sopii vaikkapa queer-feministinen punavihreä ja arvokonservatiivi kristillisdemokraatti. Poliittisen listan etu on se, että kaikki ehdokkaat ovat suunnilleen samanhenkisiä ja jakavat samoja arvoja.</p><p>Moni kaipaa edustajistoltaan enemmän ja jotain näkyvämpää. Harva on täysin tyytyväinen esimerkiksi nykyiseen opiskeljapolitiikkaan kansallisesti tai opiskelupaikkakuntansa palveluihin opiskelijoille. Nämä ovat asioita, joihin edustajistot voivat vaikuttaa ja niissä painaa poliittiset mielipiteet. Ääripäinä voisi pitää ajatusta siitä, ettei edustajiston pidä puuttua lainkaan opiskelijan arkeen vaikuttaviin asioihin ja toisena laitana sitten ajatusta siitä, että tehdään ohjelma, jossa on selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita. Edustajiston jäsenten erona vaikuttaa siis luultavasti enemmän kallistuminen vasemmisto-oikeisto -akselilla, eikä se, onko hän tulevalta tutkinnoltaan mikä.</p><p>Ole siis rohkeasti poliittinen, sillä sitä edustajistosi jo on. Löydät varmasti eri ryhmien väliltä sellaisen, joka jakaa kanssasi samoja arvoja.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monessa ylioppilaskunnassa ja opiskelijakunnassa käydään edustajistovaaleja. Ääniä on keräämässä monenlaisia listoja, joiden joukkoon sopii myös (puolue)poliittisesti sitoutuneet ryhmät. Moni karttaa politiikkaa edustajistossa, vaikka se on nimenomaan poliittinen toimija. Siksi onkin hassua olla äänestämättä poliittista listaa.

Edustajiston päätökset ovat hyvin yleisluontoisia, poliittisia tai arvolatautuneita. Niissä siis harvoin painaa oma pääaine tai opintosuunta. Toki poikkeuksia löytyy, kuten aikanani sain Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa huomata: ryhmät noudattivat silloin vanhojen ylioppilaskuntien rajoja hyvin tarkasti. Myös alueelliset erot voivat vaikuttaa, jos ja kun korkeakouluilla on yksikköjä kaukana toisistaan. Pääasiassa edustajistot päättävät kuitenkin esimerkiksi jäsenmaksun suuruudesta, hallituksesta ja yhteisistä kannanotoista. Ne ovat kaikkia koskevia, kaikille opiskelijoille yhteisiä asioita - eivät vain tietyn tiedekunnan tai kampuksen asioita.

Edustajistovaalit on suhteelliset vaalit, jotka toimivat kuten muutkin vaalit Suomessa. Äänesi menee siis ensisijaisesti ryhmälle, ei ehdokkaalle. Toki jos luotat siihen, että sama pääaine tai vastaava asia on riittävä yhteinen tekijä, niin voit valita vaikkapa ainejärjestölistan. Pääaine ei kuitenkaan yleensä kerro poliittisista ajatuksista: samalle “ei-poliittiselle” listalle sopii vaikkapa queer-feministinen punavihreä ja arvokonservatiivi kristillisdemokraatti. Poliittisen listan etu on se, että kaikki ehdokkaat ovat suunnilleen samanhenkisiä ja jakavat samoja arvoja.

Moni kaipaa edustajistoltaan enemmän ja jotain näkyvämpää. Harva on täysin tyytyväinen esimerkiksi nykyiseen opiskeljapolitiikkaan kansallisesti tai opiskelupaikkakuntansa palveluihin opiskelijoille. Nämä ovat asioita, joihin edustajistot voivat vaikuttaa ja niissä painaa poliittiset mielipiteet. Ääripäinä voisi pitää ajatusta siitä, ettei edustajiston pidä puuttua lainkaan opiskelijan arkeen vaikuttaviin asioihin ja toisena laitana sitten ajatusta siitä, että tehdään ohjelma, jossa on selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita. Edustajiston jäsenten erona vaikuttaa siis luultavasti enemmän kallistuminen vasemmisto-oikeisto -akselilla, eikä se, onko hän tulevalta tutkinnoltaan mikä.

Ole siis rohkeasti poliittinen, sillä sitä edustajistosi jo on. Löydät varmasti eri ryhmien väliltä sellaisen, joka jakaa kanssasi samoja arvoja.

 

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja. 

 

]]>
0 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245526-ole-rohkeasti-poliittinen-olet-sita-jo-muutenkin#comments Edustajistovaalit Opiskelijakunta Opiskelijan edunvalvonta Poliittisuus Ylioppilaskunta Sat, 04 Nov 2017 09:35:59 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245526-ole-rohkeasti-poliittinen-olet-sita-jo-muutenkin
Ableismi on ableismia http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245424-ableismi-on-ableismia <p>Ableismi tarkoittaa käsitystä siitä, että vammattomuus on normaalia. Vammaisia pidetään näin ulkopuolisina, erilaisina ja huonompina. Usein ableismi ilmenee rakenteissa ja asenteissa, eikä varsinaisena, suorana syrjintänä. Ihminen ei välttämättä huomaa olettavansa, että hänelle niin sanotusti normaalit asiat ovat yhtä normaalia kaikille.</p><p>Ableismia ilmenee hyvin erilaisissa muodoissa. <a href="https://imgur.com/a/AUiDn">Esimerkiksi Comic Sans -fontille naureskelua voidaan pitää ableistisena, sillä se voi olla toimiva fonttivalinta lukihäiriöiselle</a>. Ableismi ei välttämättä liity aina kehitysvammaan tai fyysiseen vammaan, vaan oletuksia normaalista voi olla hyvin erilaisia. Siksi ableististen rakenteiden ja asenteiden purkaminen on feminismiä.</p><p>Erilailla vammaisten ja vaivaisten syrjintää ja syrjäyttämistä ei toki pidä vähätellä. Esimerkiksi heidän työllistymisensä on edelleen heikkoa. Syrjintää tapahtuu varmasti myös suoraan, ei vain ableistisissa oletuksissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ableismi on kuitenkin jo itsessaan hieman ableismia. Nimittäin jargonin eli ammatti- tai erikoiskielen ja akateemisten termien käyttö sulkee pois erilaisia yleisöjä ja kuulijoita. Käsitteenä <em>ableismi </em>siis tuskin avautuu kaikille.</p><p>Ensimmäinen askel normittuneen vammattomuuden ihailun (ableismin) vähentämiseksi on kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. On kysyttävä erilaisilta ihmisiltä, että miten he asiat kokevat. Sen jälkeen on pyrittävä saamaan aikaan muutosta omassa toimintaympäristössään. Yksi asia voi olla juurikin selkokielisen viestinnän lisääminen, jota esimerkiksi Rovaniemellä vihreiden valtuustoryhmä esitti valtuustoaloitteessaan. Esteettömyys tulisi huomioida poliittisessa päätöksenteossa ilman erillistä pyyntöä - siitä kun hyötyvät ihan kaikki.</p><p>Pyritään siis purkamaan mustavalkoista ajattelutapaa, jossa henkilö on joko vammainen tai vammaton. Vammattomuus on monisävyistä.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja, joka pyrkii jatkossa esimerkiksi kiinnittämään huomiota ammattisanastonsa käyttöön. </em></p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ableismi tarkoittaa käsitystä siitä, että vammattomuus on normaalia. Vammaisia pidetään näin ulkopuolisina, erilaisina ja huonompina. Usein ableismi ilmenee rakenteissa ja asenteissa, eikä varsinaisena, suorana syrjintänä. Ihminen ei välttämättä huomaa olettavansa, että hänelle niin sanotusti normaalit asiat ovat yhtä normaalia kaikille.

Ableismia ilmenee hyvin erilaisissa muodoissa. Esimerkiksi Comic Sans -fontille naureskelua voidaan pitää ableistisena, sillä se voi olla toimiva fonttivalinta lukihäiriöiselle. Ableismi ei välttämättä liity aina kehitysvammaan tai fyysiseen vammaan, vaan oletuksia normaalista voi olla hyvin erilaisia. Siksi ableististen rakenteiden ja asenteiden purkaminen on feminismiä.

Erilailla vammaisten ja vaivaisten syrjintää ja syrjäyttämistä ei toki pidä vähätellä. Esimerkiksi heidän työllistymisensä on edelleen heikkoa. Syrjintää tapahtuu varmasti myös suoraan, ei vain ableistisissa oletuksissa.  

Ableismi on kuitenkin jo itsessaan hieman ableismia. Nimittäin jargonin eli ammatti- tai erikoiskielen ja akateemisten termien käyttö sulkee pois erilaisia yleisöjä ja kuulijoita. Käsitteenä ableismi siis tuskin avautuu kaikille.

Ensimmäinen askel normittuneen vammattomuuden ihailun (ableismin) vähentämiseksi on kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. On kysyttävä erilaisilta ihmisiltä, että miten he asiat kokevat. Sen jälkeen on pyrittävä saamaan aikaan muutosta omassa toimintaympäristössään. Yksi asia voi olla juurikin selkokielisen viestinnän lisääminen, jota esimerkiksi Rovaniemellä vihreiden valtuustoryhmä esitti valtuustoaloitteessaan. Esteettömyys tulisi huomioida poliittisessa päätöksenteossa ilman erillistä pyyntöä - siitä kun hyötyvät ihan kaikki.

Pyritään siis purkamaan mustavalkoista ajattelutapaa, jossa henkilö on joko vammainen tai vammaton. Vammattomuus on monisävyistä.

 

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja, joka pyrkii jatkossa esimerkiksi kiinnittämään huomiota ammattisanastonsa käyttöön.


 

]]>
6 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245424-ableismi-on-ableismia#comments Ableismi Esteettömyys Jargon Saavutettavuus Vammaiset Thu, 02 Nov 2017 09:24:50 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245424-ableismi-on-ableismia
Avoin kirje: Stockmann, lopettakaa Hullut Päivät http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244588-avoin-kirje-stockmann-lopettakaa-hullut-paivat <p>Kirjoitan avoimen kirjeen, jonka toivon saavuttavan sekä Stockmannin väen että herättävän yleistä keskustelua aiheesta. Mielestäni vaikutusvaltaisella, tunnetulla ja näkyvällä yrityksellä on kannettava vastuuta käyttämänsä retoriikan vaikutuksista. Hulluista puhuminen vähättelee mielenterveysongelmia ja leimaa ongelmien kanssa eläviä, ja siksi Hullut Päivät on lopetettava.</p><p>Mielenterveysongelmien kirjo on laaja. Valitettavan moni suomalainen kärsii niistä joko itse tai kanssaelää läheisensä sairautta. Usein jopa tietämättään. Mielenterveysongelmista kärsivät myös nuoret ja ne aiheuttavat paljon myös työkyvyttömyyttä. Itsemurhia Suomessa tehdään hälyttävän paljon.</p><p>Meistä jokainen voi auttaa. Avoin ja kunnioittava keskustelu mielenterveysongelmista voi vaikuttaa paljon. Liian moni jää ongelmiensa kanssa yksin, sillä pelkää leimaantuvansa. Jos teemme normaalista asiasta normaalia myös puheessa ja yhteiskunnassa, on ongelmiin helpompi hakea apua ajoissa.</p><p>Käytämme nykyisin liian usein sanoja ja ilmauksia, joissa mielenterveysongelmia vähätellään tai niistä kärsiviä leimataan. Hulluksi haukkuminen lienee yksi räikeimmistä.</p><p>Siksi vetoan Stockmannin johtoon, että lopetatte Hullut Päivät. Mielestäni voitte uudelleenbrändätä alennusmyyntinne niin, että sen nimi ei ole osana diskurssia ja retoriikkaa, jossa mielenterveysongelmia vähätellään ja niistä tehdään viihdettä. Vastuullinen yritys ottaa huomioon kaiken toimintansa kaikki vaikutukset, ja mielestäni mielenterveysongelmilla naureskelu ei kuulu 2010-luvun yrityskuvaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteistyöterveisin</p><p>Miikka Keränen<br />Vastuullisen liiketoiminnan maisteriopiskelija, Tampereen yliopisto</p><p><br /><strong><em>Lisäykset 18.10.</em></strong><br /><br /><em>Pyydän anteeksi, että tekstini ja siitä julkaistu tiedote ovat aiheuttaneet mielipahaa. Tarkoitukseni ei ollut tietenkään leimata mielenterveyskuntoutujia &quot;hulluiksi&quot; - vaan päinvastoin. Jatkossa lupaan pohtia sanavalintojani ja tekstini rakennetta tarkemmin, etenkin jos puhun herkästä aiheesta. <a href="http://www.facebook.com/keranen.miikka/posts/1647868388616949?hc_location=ufi">Lue lisää FB-sivullani</a>.<br /><br />Stockmann vastasi ja linkkasi minulle <a href="http://www.uusimaa.fi/artikkeli/443586-hullut-paivat-alkavat-taas-stockmann-voisi-sponsoroida-mielisairaita">hyvän jutun</a>, jossa on mielenkiintoisia ja tärkeitä pointteja. Pidän kuitenkin omaa tulokulmaani myös perusteltuna, mutta ymmärrän hyvin myös jutussa esitetyt näkökannat.&nbsp;<br /><br /><strong>Lisäykset 19.10.</strong><br /><br />Lue myös:&nbsp;</em>http://radikaaliamielenterveytta.blog/2016/06/15/hullut-rasistit/ ja&nbsp;http://mtkl.fi/mielenterveyskuntoutujien-kokemaa-leimaa-tutkittu/</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitan avoimen kirjeen, jonka toivon saavuttavan sekä Stockmannin väen että herättävän yleistä keskustelua aiheesta. Mielestäni vaikutusvaltaisella, tunnetulla ja näkyvällä yrityksellä on kannettava vastuuta käyttämänsä retoriikan vaikutuksista. Hulluista puhuminen vähättelee mielenterveysongelmia ja leimaa ongelmien kanssa eläviä, ja siksi Hullut Päivät on lopetettava.

Mielenterveysongelmien kirjo on laaja. Valitettavan moni suomalainen kärsii niistä joko itse tai kanssaelää läheisensä sairautta. Usein jopa tietämättään. Mielenterveysongelmista kärsivät myös nuoret ja ne aiheuttavat paljon myös työkyvyttömyyttä. Itsemurhia Suomessa tehdään hälyttävän paljon.

Meistä jokainen voi auttaa. Avoin ja kunnioittava keskustelu mielenterveysongelmista voi vaikuttaa paljon. Liian moni jää ongelmiensa kanssa yksin, sillä pelkää leimaantuvansa. Jos teemme normaalista asiasta normaalia myös puheessa ja yhteiskunnassa, on ongelmiin helpompi hakea apua ajoissa.

Käytämme nykyisin liian usein sanoja ja ilmauksia, joissa mielenterveysongelmia vähätellään tai niistä kärsiviä leimataan. Hulluksi haukkuminen lienee yksi räikeimmistä.

Siksi vetoan Stockmannin johtoon, että lopetatte Hullut Päivät. Mielestäni voitte uudelleenbrändätä alennusmyyntinne niin, että sen nimi ei ole osana diskurssia ja retoriikkaa, jossa mielenterveysongelmia vähätellään ja niistä tehdään viihdettä. Vastuullinen yritys ottaa huomioon kaiken toimintansa kaikki vaikutukset, ja mielestäni mielenterveysongelmilla naureskelu ei kuulu 2010-luvun yrityskuvaan.

 

Yhteistyöterveisin

Miikka Keränen
Vastuullisen liiketoiminnan maisteriopiskelija, Tampereen yliopisto


Lisäykset 18.10.

Pyydän anteeksi, että tekstini ja siitä julkaistu tiedote ovat aiheuttaneet mielipahaa. Tarkoitukseni ei ollut tietenkään leimata mielenterveyskuntoutujia "hulluiksi" - vaan päinvastoin. Jatkossa lupaan pohtia sanavalintojani ja tekstini rakennetta tarkemmin, etenkin jos puhun herkästä aiheesta. Lue lisää FB-sivullani.

Stockmann vastasi ja linkkasi minulle hyvän jutun, jossa on mielenkiintoisia ja tärkeitä pointteja. Pidän kuitenkin omaa tulokulmaani myös perusteltuna, mutta ymmärrän hyvin myös jutussa esitetyt näkökannat. 

Lisäykset 19.10.

Lue myös: 
http://radikaaliamielenterveytta.blog/2016/06/15/hullut-rasistit/ ja http://mtkl.fi/mielenterveyskuntoutujien-kokemaa-leimaa-tutkittu/

]]>
68 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244588-avoin-kirje-stockmann-lopettakaa-hullut-paivat#comments Avoin kirje Hullut Päivät Hyvinvointi Mielenterveys Vastuullinen liiketoiminta Tue, 17 Oct 2017 11:40:29 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244588-avoin-kirje-stockmann-lopettakaa-hullut-paivat
Uusi maalaisliitto on syntymässä http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243788-uusi-maalaisliitto-on-syntymassa <p>Hallitus tarjosi suomalaisille erinomaista kesäteatteria vuonna 2017, kun Halla-aho joukkoineen heitettiin pihalle suurieleisesti. Hallitus uhkasi kaatua, pääministeri lensi lentokonetta ja koko maa pidätti henkeään. Lopputulema oli kuitenkin vain perussuomalaisten eduskuntaryhmän pirstaloituminen ja saman vanhan hallituspolitiikan jatkuminen.</p><p>&ldquo;Arvot&rdquo; oli se repliikki, jota kesäteatterin näyttelijät kovimpaan ääneen huusivat. Arvojen vuoksi Halla-aho ei enää kelvannut yhteistyökumppaniksi. Jo kesällä nämä puheet kuitenkin näyttivät unohtuneen, sillä keskustan, perussuomalaisten ja sinisten yhdistymisellä haaveilusta olemme kuulleet ainakin jo heinäkuussa keskustan <a href="http://www.suomenmaa.fi/uutiset/keskustan-kurvinen-ilkassa-maaseutupoliittinen-voima-sirpaloituu-6.3.264334.66472da4ed">Antti Kurviselta,</a> elokuussa sinisten <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201708152200327547_pi.shtml">Jussi Niinistöltä </a>ja syyskuussa keskustataustaiselta <a href="http://www.suomenmaa.fi/uutiset/keskustavaikuttaja-valayttaa-keskustan-sinisten-perussuomalaisten-ja-kansalaispuolueen-yhdistymista-alkiolaista-allianssia-6.3.289980.08b7cabda8">Kari Hokkaselta</a>.</p><p>Puolueiden yhdistyminen saattaa päälisinpuolin vaikuttaa vain vaalistrategialta. Mielestäni se on kuitenkin merkki siitä, että puoluepoliitikan napa-alueet ovat siirtymässä, ja keskusta pelkää paikkansa puolesta uudessa poliittisessa tilanteessa. Antakaas, kun selitän:</p><hr /><p>Demokratioissa on eroja. Maat, joissa käytetään <strong>enemmistövaalitapaa</strong>, ovat käytännössä <strong>kaksipuoluejärjestelmiä</strong>. Enemmistövaalissa jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas, joten vaalipiirejä on yhteensä satoja. Kun vain yksi valitaan, ohjaa se äänestäjiä valitsemaan kahden pääpuolueen ehdokkaiden väliltä. Yleensä kaksipuoluejärjestelmissä valtapuolueina toimiikin jonkinlainen oikeistokonservatiivinen puolue ja sosialistinen puolue. Se noudattaa siis melko perinteistä vasemmisto-oikeisto-jakoa.</p><p>Enemmistövaalitavoissakin on eroja, mutta usein käytetty<em> &quot;first-past-the-post&rdquo; </em>eli <strong>pluraliteettijärjestelmä</strong> tarkoittaa sitä, että eniten ääniä saanut valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Syntyy <em>&ldquo;spoiler effect&rdquo;</em>, jossa systeemin ja pääpuolueiden haastajat ovat lähinnä vain haitaksi. Jos Suomessa olisi vastaava tilanne, meillä pääpuolueet voisivat olla esimerkiksi kokoomus ja sdp. Jos kisaan lähtisi mukaan myös vasemmistoliitto, se luultavasti vaan veisi osan demarien äänistä ja varmistaisi näin kokoomuksen voiton. Tilanteen voisi pelastaa esimerkiksi <strong>siirtoäänivaalitapa</strong>, jos vain poliittista tahtoa löytyy, mutta miksipä valtapuolueet asemastaan vapaaehtoisesti luopuisivat?</p><p>Suomen vaalilaissa on omat puutteensa, kuten korkeat äänikynnykset, mutta meidän monipuoluejärjestelmän pelastaa <strong>suhteellinen vaalitapa</strong>. Meillä valintaa ei tarvitse tehdä kahden puolueen välillä, vaan muun muassa eduskuntaan pääsee erikokoisia puolueita. Kuntien valtuustoissa on edustettuna myös (vielä) eduskunnan ulkopuolisia puolueita.</p><hr /><p>Puheet keskustan, perussuomalaisten, sinisten ja Väyrysen kansalaispuolueen yhdistämisestä ovat mielestäni ennakointia siitä, että Suomi siirtyy hiljalleen kohti kaksinapaista puoluejärjestelmää. Siirtymä ei välttämättä ole varsinainen muutos vaalijärjestelmään, mutta sitäkään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois. Näiden puolueiden liittouma ei kuitenkaan edustaisi perinteistä maltillista oikeistoa, vaan pikemminkin arvokonservatiivia nationalismia. Tästä voi siis tehdä päätelmän, että sen vastapuolena toimisi arvoliberaalit, kansainväliset puolueet.</p><p>Vasemmisto-oikeisto-jako ei ole tarpeeton tapa tarkastella puolueita, mutta se on yksinään liian suppea. Lisäksi jaon taustalla olevat perustavanlaatuiset kysymykset, kuten työ ja varallisuus, ovat suuressa muutoksessa. Jako ei välttämättä kuitenkaan enää tulevaisuudessa edusta sitä janaa, jonka vastapuolille suuret puolueet haluavat itsensä asemoida. Ratkaisevaa onkin muun muassa suhtautuminen kansainvälisyyteen, kaupungistumiseen ja vähemmistöjen oikeuksiin.</p><p>Jos keskusta ja perussuomalaiset sekä niiden light-versiot liittoutuisivat, korostaisi se muissa puolueissa tätä &ldquo;uutta&rdquo; poliittista jakolinjaa. Uusi maalaisliitto saisi tukea luultavasti ainakin kristillisdemokraateilta ja hajaääniä myös vasemmistopuolueista ja kokoomuksesta. Vastapuolekseen se saisi varmasti ainakin vihreät, mutta melko varmasti myös kokoomuksen ja rkp:n enemmistön. Pahiten jakolinja iskisi luultavasti vasemmistopuolueisiin, joissa on mielestäni vahvasti kannattajia linjan molemmin puolin.</p><p>Uusi maalaisliitto saattaa olla jo tekeillä. Vaikka ehkä emme näe Suomessa koskaan kahta suurpuoluetta, saattaa hyvin syntyä blokkeja, jossa uusi maalaisliitto haluaa olla vahvoilla. Kun vasemmisto-oikeisto-jako menettää merkitystään, täytyy kapitalisteilla tai kommunisteilla pelottelun sijaan maalata piruja EU-virkamiehistä, sukupuolineutraaleista vessoista ja vahvoista kaupungeista maakuntien sijaan.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><em>Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu ja puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus tarjosi suomalaisille erinomaista kesäteatteria vuonna 2017, kun Halla-aho joukkoineen heitettiin pihalle suurieleisesti. Hallitus uhkasi kaatua, pääministeri lensi lentokonetta ja koko maa pidätti henkeään. Lopputulema oli kuitenkin vain perussuomalaisten eduskuntaryhmän pirstaloituminen ja saman vanhan hallituspolitiikan jatkuminen.

“Arvot” oli se repliikki, jota kesäteatterin näyttelijät kovimpaan ääneen huusivat. Arvojen vuoksi Halla-aho ei enää kelvannut yhteistyökumppaniksi. Jo kesällä nämä puheet kuitenkin näyttivät unohtuneen, sillä keskustan, perussuomalaisten ja sinisten yhdistymisellä haaveilusta olemme kuulleet ainakin jo heinäkuussa keskustan Antti Kurviselta, elokuussa sinisten Jussi Niinistöltä ja syyskuussa keskustataustaiselta Kari Hokkaselta.

Puolueiden yhdistyminen saattaa päälisinpuolin vaikuttaa vain vaalistrategialta. Mielestäni se on kuitenkin merkki siitä, että puoluepoliitikan napa-alueet ovat siirtymässä, ja keskusta pelkää paikkansa puolesta uudessa poliittisessa tilanteessa. Antakaas, kun selitän:


Demokratioissa on eroja. Maat, joissa käytetään enemmistövaalitapaa, ovat käytännössä kaksipuoluejärjestelmiä. Enemmistövaalissa jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas, joten vaalipiirejä on yhteensä satoja. Kun vain yksi valitaan, ohjaa se äänestäjiä valitsemaan kahden pääpuolueen ehdokkaiden väliltä. Yleensä kaksipuoluejärjestelmissä valtapuolueina toimiikin jonkinlainen oikeistokonservatiivinen puolue ja sosialistinen puolue. Se noudattaa siis melko perinteistä vasemmisto-oikeisto-jakoa.

Enemmistövaalitavoissakin on eroja, mutta usein käytetty "first-past-the-post” eli pluraliteettijärjestelmä tarkoittaa sitä, että eniten ääniä saanut valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Syntyy “spoiler effect”, jossa systeemin ja pääpuolueiden haastajat ovat lähinnä vain haitaksi. Jos Suomessa olisi vastaava tilanne, meillä pääpuolueet voisivat olla esimerkiksi kokoomus ja sdp. Jos kisaan lähtisi mukaan myös vasemmistoliitto, se luultavasti vaan veisi osan demarien äänistä ja varmistaisi näin kokoomuksen voiton. Tilanteen voisi pelastaa esimerkiksi siirtoäänivaalitapa, jos vain poliittista tahtoa löytyy, mutta miksipä valtapuolueet asemastaan vapaaehtoisesti luopuisivat?

Suomen vaalilaissa on omat puutteensa, kuten korkeat äänikynnykset, mutta meidän monipuoluejärjestelmän pelastaa suhteellinen vaalitapa. Meillä valintaa ei tarvitse tehdä kahden puolueen välillä, vaan muun muassa eduskuntaan pääsee erikokoisia puolueita. Kuntien valtuustoissa on edustettuna myös (vielä) eduskunnan ulkopuolisia puolueita.


Puheet keskustan, perussuomalaisten, sinisten ja Väyrysen kansalaispuolueen yhdistämisestä ovat mielestäni ennakointia siitä, että Suomi siirtyy hiljalleen kohti kaksinapaista puoluejärjestelmää. Siirtymä ei välttämättä ole varsinainen muutos vaalijärjestelmään, mutta sitäkään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois. Näiden puolueiden liittouma ei kuitenkaan edustaisi perinteistä maltillista oikeistoa, vaan pikemminkin arvokonservatiivia nationalismia. Tästä voi siis tehdä päätelmän, että sen vastapuolena toimisi arvoliberaalit, kansainväliset puolueet.

Vasemmisto-oikeisto-jako ei ole tarpeeton tapa tarkastella puolueita, mutta se on yksinään liian suppea. Lisäksi jaon taustalla olevat perustavanlaatuiset kysymykset, kuten työ ja varallisuus, ovat suuressa muutoksessa. Jako ei välttämättä kuitenkaan enää tulevaisuudessa edusta sitä janaa, jonka vastapuolille suuret puolueet haluavat itsensä asemoida. Ratkaisevaa onkin muun muassa suhtautuminen kansainvälisyyteen, kaupungistumiseen ja vähemmistöjen oikeuksiin.

Jos keskusta ja perussuomalaiset sekä niiden light-versiot liittoutuisivat, korostaisi se muissa puolueissa tätä “uutta” poliittista jakolinjaa. Uusi maalaisliitto saisi tukea luultavasti ainakin kristillisdemokraateilta ja hajaääniä myös vasemmistopuolueista ja kokoomuksesta. Vastapuolekseen se saisi varmasti ainakin vihreät, mutta melko varmasti myös kokoomuksen ja rkp:n enemmistön. Pahiten jakolinja iskisi luultavasti vasemmistopuolueisiin, joissa on mielestäni vahvasti kannattajia linjan molemmin puolin.

Uusi maalaisliitto saattaa olla jo tekeillä. Vaikka ehkä emme näe Suomessa koskaan kahta suurpuoluetta, saattaa hyvin syntyä blokkeja, jossa uusi maalaisliitto haluaa olla vahvoilla. Kun vasemmisto-oikeisto-jako menettää merkitystään, täytyy kapitalisteilla tai kommunisteilla pelottelun sijaan maalata piruja EU-virkamiehistä, sukupuolineutraaleista vessoista ja vahvoista kaupungeista maakuntien sijaan.

 


Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu ja puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja. 

]]>
9 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243788-uusi-maalaisliitto-on-syntymassa#comments Blokkipolitiikka C21 Keskusta Perussuomalaiset Uusi maalaisliitto Mon, 02 Oct 2017 08:05:03 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243788-uusi-maalaisliitto-on-syntymassa
Vaalilaki suosii Laura Huhtasaarta http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242932-vaalilaki-suosii-laura-huhtasaarta <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok) paistattelee maan isän kannatusluvuissa. Moni ajattelee, että presidentinvaalit ratkaistaan jo ensimmäisellä kierroksella, mutta itse en usko siihen. Niinistö tullaan haastamaan joka puolelta, ja tyytymättömyys ja eri vaihtoehdot nousevat pintaan. Vaalilakimme saattaa kääntää vaakakupin niin, että Laura Huhtasaari (ps) pääsee hänen kanssaan toiselle kierrokselle.</p><p>Kansanvalta (demokratia) ei ole valmis. Vaikka Suomessa käydään käydään vapaat vaalit ja meillä on parempi vaalijärjestelmä kuin monessa muussa maassa, on meilläkin vielä suuria puutteita. <a href="http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183849-yli-166-000-aanta-heitettiin-hukkaan"><strong>Heitämme esimerkiksi kymmeniä tuhansia ääniä hukkaan eduskuntavaaleissa</strong></a>. Vaaleissa äänestäminen vaatiikin taktikointia, mikä ei mielestäni kuulu toimivaan kansanvaltaan. Jokaisen pitää voida äänestää suosikkiehdokastaan ilman, että on pohdittava monimutkaisen systeemin kiemuroita. Eduskunnan paikkajaon pitääkin noudattaa enemmän suomalaisten äänestäjien tahtoa, eikä vaalipiirien mahdottomia äänikynnyksiä.</p><p><strong>Toinen tapa edistää parempaa kansanvaltaa on siirtoäänivaalitapa. </strong>Siirtoäänivaalitavassa äänestäjä laittaa ehdokkaat toivomaansa järjestykseen. Jos ensimmäistä ei valita, voi äänestää jotain toista.</p><p>Presidentinvaali on suora henkilövaali, jossa siirtoäänivaalitapa toimii ongelmitta ja kansantajuisesti. Presidentti valitaan yhdellä äänestyskierroksella, sillä jokainen äänestäjä laittaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa yli 50% äänestä, pudotetaan pienimmän äänisaaliin saanut ehdokas. Hänen vaalilapuistaan katsotaan rivi 2 ja ääni siirretään tälle ehdokkaalle. Tätä jatketaan, kunnes joku ehdokkaista saa yli puolet äänistä.</p><p><strong>Pekka Haavisto (vihr) oli viime vaalien yllättäjä</strong> ja hänen kampanjansa oli suorastaan ilmiö ja kansanliike. Nyt hän on suoraan gallupien toinen, vaikka kuusi vuotta sitten hän oli käytännössä täysin tuntematon suurelle yleisölle. Luotan, että hänen pätevyytensä, empatiansa ja karismansa on voitokasta nytkin ja hän yltää uudestaan vähintään hopealle. Mutta tällä(kään) kertaa Haavisto ei ole yksin, vaa samoja äänestäjiä houkuttelee myös muun muassa Tuula Haatainen (sdp) ja Merja Kyllönen (vas). Nils Torvalds (rkp) vienee myös muutamia Haaviston ääniä, vaikka lähtikin nyt metsäteollisuuslobbauksellaan selvästi EU-vastustajien ja keskustalaisten apajille.</p><p><strong>Laura Huhtasaari osaa pelata vaalipeliä taitavasti. </strong>Pelkään, että nyt hänen ympärilleen syntyy ilmiö. Jos hän onnistuu määrittämään vaalien teemat, on hän (ja mahdollisesti Paavo Väyrynen) ainoa vaihtoehto toisella puolen keskiviivaa. Vaikka esimerkiksi Niinistö, Kyllönen ja Matti Vanhanen (kesk) löytävätkin erimielisyyksiä, on heillä silti enemmän yhteistä kuin Huhtasaarella. Äänien hajaantuessa Huhtasaarelle ja persuille riittää se, että Huhtasaari saa toiseksi eniten ääniä ja että Niinistö ei saa yli 50% äänistä.</p><p><strong>Jos Suomessa olisi käytössä siirtoäänivaalitapa, ei Huhtasaarella olisi luultavasti toivoakaan.</strong> Vaikka hän yltäisi kohtalaiseen tulokseen itse, valuisi pienimmät kannatukset tasaisesti Haaviston ja Niinistön potteihin. Nykykannatuksella Haavisto tulisi toiseksi ja vaalin voittaisi Niinistö.</p><p><strong>Nykyjärjestelmässä äänestäjät saattavat taktikoida. </strong>Tähän kannusti jo muun muassa MTV Uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila <a href="https://twitter.com/merjaya/status/907873330362974208"><strong>Twitterissä</strong></a>. Hänen mukaansa demarien, keskustalaisten ja vihreiden &ldquo;kasvot säilyisi&rdquo;, jos he äänestäisivät Niinistöä jo 1. kierroksella, jotta Huhtasaari ei pääse toiselle kierrokselle lainkaan, kun Sauli voittaa jo kättelyssä. Siirtoäänivaalitavassa ei tarvitse taktikoida, vaan voi äänestää, kuten parhaaksi näkee. Ei tarvitse pelätä, että oma ääni menee hukkaan.</p><p>Vain aika näyttää tuleeko vaaleista kaikki vastaan Huhtasaari -tilanne, vai käydäänkö kamppailu esimerkiksi Haaviston ja Huhtasaaren välillä siitä kumpi pääsee toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Vaalijärjestelmämme saattaa hajauttaa samanmielisten äänet niin, että Huhtasaari saa yksinäiselle agendalleen enemmän painoarvoa kuin mitä äänestäjät soisivat.</p><p><br /><strong>Miikka Keränen</strong><br />Puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja<br />Kaupunginvaltuutettu, Rovaniemi<br />Vihreät<br /><br /><em>P.S. Kirjoitin tämän jo yöllä 16.9., mutta ajastin julkaisun vasta tähän aamuun. Enpä tiennyt, että Hesarilta tulee <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005370145.html">uudet megaluvut </a>Sauli Niinistön hyväksi hetkeä myöhemmin, kun laitoin jo nukkumaan. Pidän silti esittämiäni skenaarioita mahdollisina, vaikka ne eivät gallupien valossa näytäkään (onneksi) todennäköisiltä.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (kok) paistattelee maan isän kannatusluvuissa. Moni ajattelee, että presidentinvaalit ratkaistaan jo ensimmäisellä kierroksella, mutta itse en usko siihen. Niinistö tullaan haastamaan joka puolelta, ja tyytymättömyys ja eri vaihtoehdot nousevat pintaan. Vaalilakimme saattaa kääntää vaakakupin niin, että Laura Huhtasaari (ps) pääsee hänen kanssaan toiselle kierrokselle.

Kansanvalta (demokratia) ei ole valmis. Vaikka Suomessa käydään käydään vapaat vaalit ja meillä on parempi vaalijärjestelmä kuin monessa muussa maassa, on meilläkin vielä suuria puutteita. Heitämme esimerkiksi kymmeniä tuhansia ääniä hukkaan eduskuntavaaleissa. Vaaleissa äänestäminen vaatiikin taktikointia, mikä ei mielestäni kuulu toimivaan kansanvaltaan. Jokaisen pitää voida äänestää suosikkiehdokastaan ilman, että on pohdittava monimutkaisen systeemin kiemuroita. Eduskunnan paikkajaon pitääkin noudattaa enemmän suomalaisten äänestäjien tahtoa, eikä vaalipiirien mahdottomia äänikynnyksiä.

Toinen tapa edistää parempaa kansanvaltaa on siirtoäänivaalitapa. Siirtoäänivaalitavassa äänestäjä laittaa ehdokkaat toivomaansa järjestykseen. Jos ensimmäistä ei valita, voi äänestää jotain toista.

Presidentinvaali on suora henkilövaali, jossa siirtoäänivaalitapa toimii ongelmitta ja kansantajuisesti. Presidentti valitaan yhdellä äänestyskierroksella, sillä jokainen äänestäjä laittaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa yli 50% äänestä, pudotetaan pienimmän äänisaaliin saanut ehdokas. Hänen vaalilapuistaan katsotaan rivi 2 ja ääni siirretään tälle ehdokkaalle. Tätä jatketaan, kunnes joku ehdokkaista saa yli puolet äänistä.

Pekka Haavisto (vihr) oli viime vaalien yllättäjä ja hänen kampanjansa oli suorastaan ilmiö ja kansanliike. Nyt hän on suoraan gallupien toinen, vaikka kuusi vuotta sitten hän oli käytännössä täysin tuntematon suurelle yleisölle. Luotan, että hänen pätevyytensä, empatiansa ja karismansa on voitokasta nytkin ja hän yltää uudestaan vähintään hopealle. Mutta tällä(kään) kertaa Haavisto ei ole yksin, vaa samoja äänestäjiä houkuttelee myös muun muassa Tuula Haatainen (sdp) ja Merja Kyllönen (vas). Nils Torvalds (rkp) vienee myös muutamia Haaviston ääniä, vaikka lähtikin nyt metsäteollisuuslobbauksellaan selvästi EU-vastustajien ja keskustalaisten apajille.

Laura Huhtasaari osaa pelata vaalipeliä taitavasti. Pelkään, että nyt hänen ympärilleen syntyy ilmiö. Jos hän onnistuu määrittämään vaalien teemat, on hän (ja mahdollisesti Paavo Väyrynen) ainoa vaihtoehto toisella puolen keskiviivaa. Vaikka esimerkiksi Niinistö, Kyllönen ja Matti Vanhanen (kesk) löytävätkin erimielisyyksiä, on heillä silti enemmän yhteistä kuin Huhtasaarella. Äänien hajaantuessa Huhtasaarelle ja persuille riittää se, että Huhtasaari saa toiseksi eniten ääniä ja että Niinistö ei saa yli 50% äänistä.

Jos Suomessa olisi käytössä siirtoäänivaalitapa, ei Huhtasaarella olisi luultavasti toivoakaan. Vaikka hän yltäisi kohtalaiseen tulokseen itse, valuisi pienimmät kannatukset tasaisesti Haaviston ja Niinistön potteihin. Nykykannatuksella Haavisto tulisi toiseksi ja vaalin voittaisi Niinistö.

Nykyjärjestelmässä äänestäjät saattavat taktikoida. Tähän kannusti jo muun muassa MTV Uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila Twitterissä. Hänen mukaansa demarien, keskustalaisten ja vihreiden “kasvot säilyisi”, jos he äänestäisivät Niinistöä jo 1. kierroksella, jotta Huhtasaari ei pääse toiselle kierrokselle lainkaan, kun Sauli voittaa jo kättelyssä. Siirtoäänivaalitavassa ei tarvitse taktikoida, vaan voi äänestää, kuten parhaaksi näkee. Ei tarvitse pelätä, että oma ääni menee hukkaan.

Vain aika näyttää tuleeko vaaleista kaikki vastaan Huhtasaari -tilanne, vai käydäänkö kamppailu esimerkiksi Haaviston ja Huhtasaaren välillä siitä kumpi pääsee toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Vaalijärjestelmämme saattaa hajauttaa samanmielisten äänet niin, että Huhtasaari saa yksinäiselle agendalleen enemmän painoarvoa kuin mitä äänestäjät soisivat.


Miikka Keränen
Puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja
Kaupunginvaltuutettu, Rovaniemi
Vihreät

P.S. Kirjoitin tämän jo yöllä 16.9., mutta ajastin julkaisun vasta tähän aamuun. Enpä tiennyt, että Hesarilta tulee uudet megaluvut Sauli Niinistön hyväksi hetkeä myöhemmin, kun laitoin jo nukkumaan. Pidän silti esittämiäni skenaarioita mahdollisina, vaikka ne eivät gallupien valossa näytäkään (onneksi) todennäköisiltä. 

]]>
18 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242932-vaalilaki-suosii-laura-huhtasaarta#comments Kansanvalta Laura Huhtasaari Presidentinvaalit Siirtoäänivaalitapa Vaalilaki Sat, 16 Sep 2017 06:00:00 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242932-vaalilaki-suosii-laura-huhtasaarta
Kansallinen etu huijaa meidät ilmastokriisiin http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242796-kansallinen-etu-huijaa-meidat-ilmastokriisiin <p>Euroopan parlamentti hyväksyi muun muassa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden ajaman muutoksen hiilinieluja koskevaan lakiesitykseen. Surullista, että etujärjestöjen sanelema politiikka vei jälleen voiton yhteisestä työstä ilmastokriisin torjumiseksi. On aivan kestämätöntä, että Eurooppa ei näe vastuutaan tässä koko ihmiskunnan kohtalonkysymyksessä. Ilmastokriisi on pysäytettävä.</p><p>Aidosti kestävä biotalous olisi myös kilpailuvaltti, johon nyt ei kannusteta. Aiemmin kaikesta ilmastopahasta syytetty Kiina on herännyt nykypäivän ja tulevaisuuden megatrendeihin ja hallitsee pian kestävän talouskasvun innovaatioita ja kasvualoja. Eurooppa jää kauas taakse, jos se ei ala edelläkävijäksi.</p><p>Erityisesti Suomen pitäisi osata hyödyntää voimavaransa paremmin ja tehokkaammin. Pienen maan kannattaisi panostaa korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, eikä polttaa hiilinielujaan taivaalle polttoaineena. Me emme voita verokilpailua, eikä meidän ole järkeä polkea ihmisten palkkoja investointien toivossa. Suomen vahvuus on korkea osaaminen, mutta hallitus leikkaa koulutuksestakin armotta.</p><p>Poliitikot puhuvat mielellään kansallisesta edusta. Myös pääministeri Juha Sipilä painosti tänään suomalaisia meppejä äänestämään &ldquo;oikein&rdquo; ja vetosi nimenomaan Suomen etuun. Tässä on kuitenkin kaksi epäkohtaa: Ensinnäkin Euroopan parlamentti ei ole &ldquo;kansallista etua&rdquo; varten, vaan yhteisen Unionimme yhteisiä päätöksiä varten. Toiseksi Suomenkin etu on se, että ilmastokriisi pysäytetään. Pahin uhkamme on myös suurin mahdollisuutemme: maailmanmarkkinat suorastaan janoavat puhtaan teknologian, uusiutuvan energian ja kiertotalouden tuotteita.</p><p>Euroopan yhteinen ilmastopolitiikka koki tänään keskiviikkona takaiskun. Samoin yhteinen työ maailman pelastamiseksi.</p><p><br /><strong>Miikka Keränen</strong><br />Puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja<br />Kaupunginvaltuutettu, Rovaniemi<br />Vihreät<br /><br /><em>P.S. Kuten ehkä tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat, en tekstissäni väitä, että Kiina olisi päästöiltään jotenkin hyvä esimerkkimaa tai että siellä ei olisi ilmasto-ongelmia. Väitän vain, että jos Kiina jatkaa nyt aloittamiaan suuria investointeja ja hankkeita, on sillä pian etulyöntiasema - varsinkin, jos muissa maissa otetaan takapakkia.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan parlamentti hyväksyi muun muassa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden ajaman muutoksen hiilinieluja koskevaan lakiesitykseen. Surullista, että etujärjestöjen sanelema politiikka vei jälleen voiton yhteisestä työstä ilmastokriisin torjumiseksi. On aivan kestämätöntä, että Eurooppa ei näe vastuutaan tässä koko ihmiskunnan kohtalonkysymyksessä. Ilmastokriisi on pysäytettävä.

Aidosti kestävä biotalous olisi myös kilpailuvaltti, johon nyt ei kannusteta. Aiemmin kaikesta ilmastopahasta syytetty Kiina on herännyt nykypäivän ja tulevaisuuden megatrendeihin ja hallitsee pian kestävän talouskasvun innovaatioita ja kasvualoja. Eurooppa jää kauas taakse, jos se ei ala edelläkävijäksi.

Erityisesti Suomen pitäisi osata hyödyntää voimavaransa paremmin ja tehokkaammin. Pienen maan kannattaisi panostaa korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, eikä polttaa hiilinielujaan taivaalle polttoaineena. Me emme voita verokilpailua, eikä meidän ole järkeä polkea ihmisten palkkoja investointien toivossa. Suomen vahvuus on korkea osaaminen, mutta hallitus leikkaa koulutuksestakin armotta.

Poliitikot puhuvat mielellään kansallisesta edusta. Myös pääministeri Juha Sipilä painosti tänään suomalaisia meppejä äänestämään “oikein” ja vetosi nimenomaan Suomen etuun. Tässä on kuitenkin kaksi epäkohtaa: Ensinnäkin Euroopan parlamentti ei ole “kansallista etua” varten, vaan yhteisen Unionimme yhteisiä päätöksiä varten. Toiseksi Suomenkin etu on se, että ilmastokriisi pysäytetään. Pahin uhkamme on myös suurin mahdollisuutemme: maailmanmarkkinat suorastaan janoavat puhtaan teknologian, uusiutuvan energian ja kiertotalouden tuotteita.

Euroopan yhteinen ilmastopolitiikka koki tänään keskiviikkona takaiskun. Samoin yhteinen työ maailman pelastamiseksi.


Miikka Keränen
Puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja
Kaupunginvaltuutettu, Rovaniemi
Vihreät

P.S. Kuten ehkä tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat, en tekstissäni väitä, että Kiina olisi päästöiltään jotenkin hyvä esimerkkimaa tai että siellä ei olisi ilmasto-ongelmia. Väitän vain, että jos Kiina jatkaa nyt aloittamiaan suuria investointeja ja hankkeita, on sillä pian etulyöntiasema - varsinkin, jos muissa maissa otetaan takapakkia. 

]]>
45 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242796-kansallinen-etu-huijaa-meidat-ilmastokriisiin#comments Biotalous Euroopan parlamentti Euroopan unioni Ilmastonmuutos LULUCF Wed, 13 Sep 2017 12:08:47 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242796-kansallinen-etu-huijaa-meidat-ilmastokriisiin
Se (melkein) alaston totuus Miikka Keräsestä http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239904-se-melkein-alaston-totuus-miikka-kerasesta <p>En oikeastaan tiedä, että miten tällainen kirjoitus tulisi aloittaa. Toisaalta tässä on minusta ihan kaikki, mutta toisaalta ei yhtään mitään. Tämä ei ole synnintunnustus eikä manifesti. Tässä minä olen, asiaa sen erityisemmin kaunistelematta.</p><p>Kaikki tämä tuntuu tavattoman itsekeskeiseltä. Kirjoittaa nyt itsestään tällä tavoin julkisesti. Melkein aataminasussa.</p><p>Mutta toisaalta tästä kaikesta on tehty yhteistä. Ulkonäkö ja paino ovat julkista omaisuutta, josta voi puhua miten parhaaksi näkee. Ja koska näytän tältä ja painan tämän verran, olen ilmeisesti itse asettanut itseni julkisen kritisoinnin alle. Minä ja osaamiseni on kaiketi nähtävissä vyötäröltäni.</p><p>Ei mene päivääkään ohi ilman, että sivallan itseäni puolestanne. Haukun itseni pääni sisällä läskiksi, rumaksi, kelvottomaksi. En herätä haluja, en intohimoa, en ihastusta. Väsynyt, turvonnut, epäsuhtainen.</p><p>Mutta riittää sitä palautetta kyllä muutenkin. Sitä tulee (nimettömänä) netissä ja sitä tulee kadulla. Se on piilotettuna sivulauseisiin ja katseisiin.</p><p>Ja kyllä, olen yrittänyt. On ollut dieetti. On hankittu salikortti. Henkilökohtainen valmentaja. Tuijotan vaakaa, mittaan mahaa. Ovatko ratkaisun avaimet jo käsissäni? Tiedänkö tarkalleen, mitä tulisi tehdä, jotta saisin tilanteeseen muutoksen? Miksi sitten jalot päämäärät jäävät vain entistä kauemmas ja tavoitteet muuttuvat mahdottomiksi? &nbsp;</p><p>Ylipainoon halutaan löytää joku syyllinen. Onko se vanhempi, joka lappaa kaupasta mukaansa eineksiä? Onko se liikunnanopettaja, joka ei osaa motivoida? Onko se hallitus, joka poistaa makeisveron, mutta ei säädä tilalle sokeriveroa? Onko se vain laiska yksilö?</p><p>Ylipaino ja liikkumattomuus ovat asioita, joihin ei ole tarkoituksenmukaista etsiä syypäitä. Myöskään ivailu tai syyllistäminen eivät auta lainkaan. Ratkaisuja sen sijaan pitää etsiä laajasti sekä yhteiskunnasta että yksilötasolla. On myös paljon sellaista, jota ei tarvitse ratkaista. Asenneongelmaa ei korjata muuttamalla todellisuutta, vaan ihmisten asenteita.</p><p>Ylipainosta puhumisesta ei ole mielestäni tulossa tabu. Mutta aidosti ratkaisukeskeinen keskustelu on hukkumassa näkemyksiin, jotka ovat puolueellisia sekä sokeita rakenteille ja kulttuurille. Esimerkiksi Älä laihduta -päivä halutaan tulkita välillä väärin: Älä laihduta -päivä ei tarkoita sitä, että pitäisi vain syödä roskaruokaa, vaan sitä, että luovutaan tästä laihuuden ihannoinnista, joka on epätervettä ja ajaa ihmiset loputtomaan jojoiluun painonsa kanssa. Ei &ldquo;laihduteta&rdquo; ja tehdä mahdottomia lupauksia, vaan tehdään pieniä, mutta pysyviä muutoksia elintapoihin. Omalla ajalla ja omilla ehdoilla; ei muotidieetin tai minkään trendin mukaan. Itseään ja omaa hyvinvointiaan varten, ei muita miellyttääkseen.</p><p>Lienee turhaa edes mainita, että laihduttamisesta elantonsa saavat &nbsp;haluavat ylläpitää tätä kulttuuria. Siis maailmaa, jossa olemme toisillemme esteettisesti velkaa, ihmisen terveys ja arvo voidaan nähdä painosta, ja jossa laihuus ja fitness ovat asioita, joihin kaikkien tulisi pyrkiä, koska ne ovat kaikkien tavoitettavissa. Väärin.</p><p>Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käsitellä sitä pitkää listaa asioita, joita voitaisiin tehdä ylipainon ja liikkumattomuuden tai epäterveellisten elintapojen korjaamiseksi. En poraudu sen tarkemmin kulttuuriin, kuluttajapolitiikkaan tai kasvatukseen. Se on vain se (melkein) alaston totuus minusta.</p><p>Rakastan itseäni, mutta minä en ole se, joka katsoo minua väsyneenä peilistä. Jos te uskotte voivanne arvioida minut tai kykyni ulkonäköni perusteella, niin siitäpä laskekaa läskimakkarat. Ihmetelkää alushousujen puremaa juovaa vyötärölläni. Kauhistelkaa miestissejä. Mutta sen takaan, että erehdytte pahan kerran, jos luulette olevanne oikeassa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En oikeastaan tiedä, että miten tällainen kirjoitus tulisi aloittaa. Toisaalta tässä on minusta ihan kaikki, mutta toisaalta ei yhtään mitään. Tämä ei ole synnintunnustus eikä manifesti. Tässä minä olen, asiaa sen erityisemmin kaunistelematta.

Kaikki tämä tuntuu tavattoman itsekeskeiseltä. Kirjoittaa nyt itsestään tällä tavoin julkisesti. Melkein aataminasussa.

Mutta toisaalta tästä kaikesta on tehty yhteistä. Ulkonäkö ja paino ovat julkista omaisuutta, josta voi puhua miten parhaaksi näkee. Ja koska näytän tältä ja painan tämän verran, olen ilmeisesti itse asettanut itseni julkisen kritisoinnin alle. Minä ja osaamiseni on kaiketi nähtävissä vyötäröltäni.

Ei mene päivääkään ohi ilman, että sivallan itseäni puolestanne. Haukun itseni pääni sisällä läskiksi, rumaksi, kelvottomaksi. En herätä haluja, en intohimoa, en ihastusta. Väsynyt, turvonnut, epäsuhtainen.

Mutta riittää sitä palautetta kyllä muutenkin. Sitä tulee (nimettömänä) netissä ja sitä tulee kadulla. Se on piilotettuna sivulauseisiin ja katseisiin.

Ja kyllä, olen yrittänyt. On ollut dieetti. On hankittu salikortti. Henkilökohtainen valmentaja. Tuijotan vaakaa, mittaan mahaa. Ovatko ratkaisun avaimet jo käsissäni? Tiedänkö tarkalleen, mitä tulisi tehdä, jotta saisin tilanteeseen muutoksen? Miksi sitten jalot päämäärät jäävät vain entistä kauemmas ja tavoitteet muuttuvat mahdottomiksi?  

Ylipainoon halutaan löytää joku syyllinen. Onko se vanhempi, joka lappaa kaupasta mukaansa eineksiä? Onko se liikunnanopettaja, joka ei osaa motivoida? Onko se hallitus, joka poistaa makeisveron, mutta ei säädä tilalle sokeriveroa? Onko se vain laiska yksilö?

Ylipaino ja liikkumattomuus ovat asioita, joihin ei ole tarkoituksenmukaista etsiä syypäitä. Myöskään ivailu tai syyllistäminen eivät auta lainkaan. Ratkaisuja sen sijaan pitää etsiä laajasti sekä yhteiskunnasta että yksilötasolla. On myös paljon sellaista, jota ei tarvitse ratkaista. Asenneongelmaa ei korjata muuttamalla todellisuutta, vaan ihmisten asenteita.

Ylipainosta puhumisesta ei ole mielestäni tulossa tabu. Mutta aidosti ratkaisukeskeinen keskustelu on hukkumassa näkemyksiin, jotka ovat puolueellisia sekä sokeita rakenteille ja kulttuurille. Esimerkiksi Älä laihduta -päivä halutaan tulkita välillä väärin: Älä laihduta -päivä ei tarkoita sitä, että pitäisi vain syödä roskaruokaa, vaan sitä, että luovutaan tästä laihuuden ihannoinnista, joka on epätervettä ja ajaa ihmiset loputtomaan jojoiluun painonsa kanssa. Ei “laihduteta” ja tehdä mahdottomia lupauksia, vaan tehdään pieniä, mutta pysyviä muutoksia elintapoihin. Omalla ajalla ja omilla ehdoilla; ei muotidieetin tai minkään trendin mukaan. Itseään ja omaa hyvinvointiaan varten, ei muita miellyttääkseen.

Lienee turhaa edes mainita, että laihduttamisesta elantonsa saavat  haluavat ylläpitää tätä kulttuuria. Siis maailmaa, jossa olemme toisillemme esteettisesti velkaa, ihmisen terveys ja arvo voidaan nähdä painosta, ja jossa laihuus ja fitness ovat asioita, joihin kaikkien tulisi pyrkiä, koska ne ovat kaikkien tavoitettavissa. Väärin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käsitellä sitä pitkää listaa asioita, joita voitaisiin tehdä ylipainon ja liikkumattomuuden tai epäterveellisten elintapojen korjaamiseksi. En poraudu sen tarkemmin kulttuuriin, kuluttajapolitiikkaan tai kasvatukseen. Se on vain se (melkein) alaston totuus minusta.

Rakastan itseäni, mutta minä en ole se, joka katsoo minua väsyneenä peilistä. Jos te uskotte voivanne arvioida minut tai kykyni ulkonäköni perusteella, niin siitäpä laskekaa läskimakkarat. Ihmetelkää alushousujen puremaa juovaa vyötärölläni. Kauhistelkaa miestissejä. Mutta sen takaan, että erehdytte pahan kerran, jos luulette olevanne oikeassa.

 

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.

]]>
3 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239904-se-melkein-alaston-totuus-miikka-kerasesta#comments Fatshaming Hyvinvointi Liikkumattomuus Terveys Ylipaino Sun, 09 Jul 2017 15:36:30 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239904-se-melkein-alaston-totuus-miikka-kerasesta
Sijaissynnytys on tehtävä lailliseksi http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239298-sijaissynnytys-on-tehtava-lailliseksi <p>Ympärilläni käy kuhina. Aivan yllättäen huolettomat kesät, yöhön venyvät elokuvaillat ja yhteisistä tutuista juoruilu ovat muuttuneet puheeksi avioliitoista, asuntolainoista ja lasten hankkimisesta. Teinit, jotka vielä ihan hetki sitten haaveilivat itsenäisestä ja vapaasta nuoren aikuisen elämästä ovat yhtäkkiä liki keski-ikäistyneet. Mihin katosivat päivät?</p><p>Tuttavapiirini lisääntyy vauhdilla. Minultakin kysytään, että haluatko sinä Miikka joskus lapsia. Kysymys oli aiemmin ehkä kauas tulevaisuuteen suuntaavaa taivaanrannan maalailua, mutta nyt huomaan itsekin, että tilanne on muuttunut. On elettävä nuoren aikuisen elämää. Ennen kuin vastaan, joudun huokaisemaan syvään.</p><p>Homoseksuaalina miehenä mahdollisuuteni ovat rajalliset. Adoptio on mahdollista sekä yksin että parin kanssa. Apilaperheessä usein naispari ja miespari hankkivat yhdessä lapsia, jolloin lapsella on peräti neljä vanhempaa. Erilaisia sateenkaariperheitä on kuitenkin hyvin erilaisia, eikä täsmällistä määritelmää mielestäni tässä yhteydessä kaivata. Tärkeintä on, että lapsella on elämässään rakastavia ja vastuullisia aikuisia, oli hän heille geneettisesti sukua tai ei.</p><p>Yksi tärkeä vaihtoehto kuitenkin puuttuu. Sijaissynnytys on Suomessa laitonta.</p><p>Sijaissynnytyksessä lapsen kantaa henkilö, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Suomi ei salli tällaista kohdun lainaamista tai vuokraamista kenellekään. Sijaissynnyttäminen ei olisi tärkeää vain miespareille, vaan se voi olla myös monelle naiselle ainoa tapa saada oma biologinen lapsi. Nyt moni tällaista järjestelyä tarvitseva joutuu suuntaamaan ulkomaille tai luopumaan haaveistaan kokonaan.</p><p>Lainsäädäntöä on muutettava mahdollisimman pian ja sijaissynnyttäminen on sallittava kaikille. Kohtu on voitava lainata tai vuokrata*. Ei ole mitään perusteltua syytä estää ihmisiä toteuttamasta haaveitaan perustaa perhe ja hankkia omia biologisia lapsia. Hyvin valmisteltu lainsäädäntö turvaa sekä vanhempien, sijaissynnyttäjän että lapsen oikeudet ja turvallisuuden.</p><p>Syvän huokauksen jälkeen vastaan: Kyllä, kyllä mieki joskus haluan lapsia. Ja olisi ihanaa, jos silloin voisin pyytää jotain ihmistä kantamaan puolestani sen kaikkein kalleimman. Antamaan mittaamattoman arvokkaan lahjan.</p><hr /><p>Hyvää pride-viikkoa koko Suomeen! Lisätään sijaissynnyttämisen mahdollistaminen vielä pitkään listaan toteutumattomia uudistuksia, joihin kuuluu muun muassa translaki, äitiyslaki ja naisparien yhdenvertainen kohtelu lapsettomuushoidoissa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ympärilläni käy kuhina. Aivan yllättäen huolettomat kesät, yöhön venyvät elokuvaillat ja yhteisistä tutuista juoruilu ovat muuttuneet puheeksi avioliitoista, asuntolainoista ja lasten hankkimisesta. Teinit, jotka vielä ihan hetki sitten haaveilivat itsenäisestä ja vapaasta nuoren aikuisen elämästä ovat yhtäkkiä liki keski-ikäistyneet. Mihin katosivat päivät?

Tuttavapiirini lisääntyy vauhdilla. Minultakin kysytään, että haluatko sinä Miikka joskus lapsia. Kysymys oli aiemmin ehkä kauas tulevaisuuteen suuntaavaa taivaanrannan maalailua, mutta nyt huomaan itsekin, että tilanne on muuttunut. On elettävä nuoren aikuisen elämää. Ennen kuin vastaan, joudun huokaisemaan syvään.

Homoseksuaalina miehenä mahdollisuuteni ovat rajalliset. Adoptio on mahdollista sekä yksin että parin kanssa. Apilaperheessä usein naispari ja miespari hankkivat yhdessä lapsia, jolloin lapsella on peräti neljä vanhempaa. Erilaisia sateenkaariperheitä on kuitenkin hyvin erilaisia, eikä täsmällistä määritelmää mielestäni tässä yhteydessä kaivata. Tärkeintä on, että lapsella on elämässään rakastavia ja vastuullisia aikuisia, oli hän heille geneettisesti sukua tai ei.

Yksi tärkeä vaihtoehto kuitenkin puuttuu. Sijaissynnytys on Suomessa laitonta.

Sijaissynnytyksessä lapsen kantaa henkilö, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Suomi ei salli tällaista kohdun lainaamista tai vuokraamista kenellekään. Sijaissynnyttäminen ei olisi tärkeää vain miespareille, vaan se voi olla myös monelle naiselle ainoa tapa saada oma biologinen lapsi. Nyt moni tällaista järjestelyä tarvitseva joutuu suuntaamaan ulkomaille tai luopumaan haaveistaan kokonaan.

Lainsäädäntöä on muutettava mahdollisimman pian ja sijaissynnyttäminen on sallittava kaikille. Kohtu on voitava lainata tai vuokrata*. Ei ole mitään perusteltua syytä estää ihmisiä toteuttamasta haaveitaan perustaa perhe ja hankkia omia biologisia lapsia. Hyvin valmisteltu lainsäädäntö turvaa sekä vanhempien, sijaissynnyttäjän että lapsen oikeudet ja turvallisuuden.

Syvän huokauksen jälkeen vastaan: Kyllä, kyllä mieki joskus haluan lapsia. Ja olisi ihanaa, jos silloin voisin pyytää jotain ihmistä kantamaan puolestani sen kaikkein kalleimman. Antamaan mittaamattoman arvokkaan lahjan.


Hyvää pride-viikkoa koko Suomeen! Lisätään sijaissynnyttämisen mahdollistaminen vielä pitkään listaan toteutumattomia uudistuksia, joihin kuuluu muun muassa translaki, äitiyslaki ja naisparien yhdenvertainen kohtelu lapsettomuushoidoissa.

 

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.

]]>
2 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239298-sijaissynnytys-on-tehtava-lailliseksi#comments Kohdunvuokraus Lapsettomuus Sijaissynnytys Sosiaalinen lapsettomuus Yhdenvertaisuus Tue, 27 Jun 2017 12:16:44 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239298-sijaissynnytys-on-tehtava-lailliseksi
Pidä junnu pää ylhääl http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233629-pida-junnu-paa-ylhaal <p><em>Kadonneet pojat</em> putosivat vaunuista lastenhoitajan katsoessa muualle. Koska heitä ei poimittu ajoissa takaisin, he joutuivat Mikä-Mikä-Maahan. Kadonneet pojat ovat sekä J. M. Barrien luomus tarinasta <em>Peter Pan</em> että todellisuus suomalaisessa hyvinvointivaltiossa: Liian moni poika putoaa, kun katsomme muualle, eikä kukaan ole heitä pelastanut.</p><p><a href="http://www.eva.fi/blog/2017/02/16/eva-analyysi-79-000-parhaassa-tyoiassa-olevaa-miesta-ei-tee-tai-aina-edes-hae-toita/"><strong>EVAn tuoreen raportin</strong></a> mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 25&ndash;54-vuotiasta miestä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden<br />suurin: Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa.</p><p>Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on miehiä.<br /><br />Eikä alueellisilta eroilta olla vältytty. Suomalaisten terveyttä koskevat laajat selvitykset ja lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet miesten ja erityisesti pohjoissuomalaisten miesten elintapojen ja terveystottumusten olevan epäedullisia sekä yksilöiden itsensä että terveyspalvelujärjestelmän kannalta. Tulevaisuudessa väestö elää pidempään ja on terveempää kuin aiemmin, mutta <a href="https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116411/Paloste%20C%204%202016.pdf?sequence=5"><strong>sairauksien aiheuttamat ongelmat kohdistuvat useimmin niille, joilla on vähiten kykyjä ja resursseja selvitä niistä</strong></a>.</p><p>Kadonneet, syrjäytetyt pojat ovat kansallinen hätätila.</p><p>Ongelmat syyt ovat syvällä sekä kulttuurissa että tehdyssä politiikassa. Jos pohtii edes hetken poikiin kohdistuvia sukupuolirooleja ja poikien kasvatuksen ympärillä pyörivää kulttuuria, ei tarvitse ihmetellä, miksi pojat masentuvat ja miksi heidät jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Liian usein nuorten mielenterveysongelmiin suhtaudutaan kevyesti. Erityisesti pojille sanotaan edelleen, että miehet eivät itke. Pidä junnu vaan pää ylhäällä, kyllä se siitä.</p><p>Mielestäni pelkkä kannustaminen ei riitä. On mentävä paljon syvemmälle kulttuuriimme ja nähtävä esimerkiksi juuri sukupuoliroolien vaikutus. <a href="http://www.hs.fi/elama/art-2000005127632.html?share=671e1169044711a33c4c4a4f9e53a3de"><strong>Suomessa on OECD-maiden sukupuolittuneimmat urapolut</strong></a>, ja liian pienille resursseille jätetty opinto-ohjaus on siihen yksi syy. <a href="https://www.facebook.com/keranen.miikka/posts/1383163055087485:0"><strong>Eturivin poliitikkojen on käytettävä asemaansa vastuullisen politiikan ajamiseksi</strong></a>, eikä sysätä vastuuta nuorten omille harteille. E<a href="http://yle.fi/uutiset/3-6257299"><strong>mme tarvitse uusia keskiluokan puuhakirjoja</strong></a>, vaan aitoja tekoja.</p><p>Vihreät julkaisivat <a href="https://www.vihreat.fi/pelastetaan-pojat"><strong>Pelastaan pojat -toimenpidepaketin</strong></a>, joka sisältää lukuisia konkreettisia ehdotuksia poikien ja nuorten miesten pelastamiseksi. Toimivat peruspalvelut ovat paras suoja lasten syrjäytymistä vastaan, joten hallituksen ajamat koulutusleikkaukset, erityisesti leikkaukset varhaiskasvatuksesta, peruskouluilta ja ammatillisesta koulutuksesta, on peruttava. Muita toimenpiteitä on esimerkiksi perhevapaiden uudistaminen, opinto-ohjauksen resurssien turvaaminen ja niin opiskelupaikan yläkoulun jälkeen kuin harrastuksen takaaminen.</p><p>Pelastetaan pojat. Ei anneta yhdenkään nuoren tipahtaa vaunuista; ei katsota muualle. Poimitaan ne, jotka ovat pudonneet. Päätös on sinun.</p><p><br /><strong>Miikka Keränen</strong><br />Rovaniemi<br />Kuntavaaliehdokkaasi, vihreät</p> Kadonneet pojat putosivat vaunuista lastenhoitajan katsoessa muualle. Koska heitä ei poimittu ajoissa takaisin, he joutuivat Mikä-Mikä-Maahan. Kadonneet pojat ovat sekä J. M. Barrien luomus tarinasta Peter Pan että todellisuus suomalaisessa hyvinvointivaltiossa: Liian moni poika putoaa, kun katsomme muualle, eikä kukaan ole heitä pelastanut.

EVAn tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 25–54-vuotiasta miestä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden
suurin: Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa.

Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on miehiä.

Eikä alueellisilta eroilta olla vältytty. Suomalaisten terveyttä koskevat laajat selvitykset ja lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet miesten ja erityisesti pohjoissuomalaisten miesten elintapojen ja terveystottumusten olevan epäedullisia sekä yksilöiden itsensä että terveyspalvelujärjestelmän kannalta. Tulevaisuudessa väestö elää pidempään ja on terveempää kuin aiemmin, mutta sairauksien aiheuttamat ongelmat kohdistuvat useimmin niille, joilla on vähiten kykyjä ja resursseja selvitä niistä.

Kadonneet, syrjäytetyt pojat ovat kansallinen hätätila.

Ongelmat syyt ovat syvällä sekä kulttuurissa että tehdyssä politiikassa. Jos pohtii edes hetken poikiin kohdistuvia sukupuolirooleja ja poikien kasvatuksen ympärillä pyörivää kulttuuria, ei tarvitse ihmetellä, miksi pojat masentuvat ja miksi heidät jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Liian usein nuorten mielenterveysongelmiin suhtaudutaan kevyesti. Erityisesti pojille sanotaan edelleen, että miehet eivät itke. Pidä junnu vaan pää ylhäällä, kyllä se siitä.

Mielestäni pelkkä kannustaminen ei riitä. On mentävä paljon syvemmälle kulttuuriimme ja nähtävä esimerkiksi juuri sukupuoliroolien vaikutus. Suomessa on OECD-maiden sukupuolittuneimmat urapolut, ja liian pienille resursseille jätetty opinto-ohjaus on siihen yksi syy. Eturivin poliitikkojen on käytettävä asemaansa vastuullisen politiikan ajamiseksi, eikä sysätä vastuuta nuorten omille harteille. Emme tarvitse uusia keskiluokan puuhakirjoja, vaan aitoja tekoja.

Vihreät julkaisivat Pelastaan pojat -toimenpidepaketin, joka sisältää lukuisia konkreettisia ehdotuksia poikien ja nuorten miesten pelastamiseksi. Toimivat peruspalvelut ovat paras suoja lasten syrjäytymistä vastaan, joten hallituksen ajamat koulutusleikkaukset, erityisesti leikkaukset varhaiskasvatuksesta, peruskouluilta ja ammatillisesta koulutuksesta, on peruttava. Muita toimenpiteitä on esimerkiksi perhevapaiden uudistaminen, opinto-ohjauksen resurssien turvaaminen ja niin opiskelupaikan yläkoulun jälkeen kuin harrastuksen takaaminen.

Pelastetaan pojat. Ei anneta yhdenkään nuoren tipahtaa vaunuista; ei katsota muualle. Poimitaan ne, jotka ovat pudonneet. Päätös on sinun.


Miikka Keränen
Rovaniemi
Kuntavaaliehdokkaasi, vihreät

]]>
3 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233629-pida-junnu-paa-ylhaal#comments Kotimaa Kannustusryhmä Koulutusleikkaus Pojat Syrjäyttäminen Tasa-arvo Arvot 5.6: Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet rikkauteen ja onneen. Fri, 17 Mar 2017 10:22:18 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233629-pida-junnu-paa-ylhaal