Siestasta Suomen kesäaika

Odotan jo innolla sitä hetkeä, kun pääsemme takaisin normaaliin aikaan ja päivä pitenee tunnilla. Kesäaika kun on näillä Rovaniemen leveysasteilla melkoinen riesa.

Luulin pitkään, että kesäajan typeryys olisi meille suomalaisille yhteinen ajatus, mutta olin väärässä. Unohdin, että Suomi on pitkä maa, eikä eteläläiset ilmeisesti muista, että valoton talvi tulee pohjoiseen pidemmäksi ajaksi.

Onneksi pysyvän talviajan puolella on esimerkiksi paljon asiantuntijoita. Taistelu kesä- ja talviajan välillä on kuitenkin tarpeetonta, sillä oikea vihollinen on koko agraarinen käsityksemme päivästä ja sen kulusta.

Syksyn myötä saapuu myös arki. Koulu, työt, opinnot. Aamulla herätään, kadut ruuhkautuvat, puolen päivän aikaan syödään lounas, iltapäivällä palataan ruuhkaan ja illalla ehkä harrastetaan jotain, jos syysapatialta jaksetaan. Näinhän se on aina tehty.

Nykymaailmassa ei kuitenkaan ole järkeviä perusteita elää maatalousyhteiskunnan kellon mukaan. Lapset ja nuoret kärsivät univajeesta, koska aikaisten aamujen vuoksi he eivät saa tarpeeksi unta. Harva meistä enää herää lypsylle, niin miksi koko valtion pitää nousta kukonlaulun aikaan.

Työhyvinvoinnin ja henkilöstöjohtamisen tutkimus osoittaa, että työpäiviin olisi hyvä lisätä huokoisuutta. Meidän olisi kuultava enemmän työntekijöitä ja tarjota mahdollisuus pitää epäsäännöllisiä taukoja ja rytmittää vaikeita tehtäviä. Istumme liikaa, emme liiku tarpeeksi ja perinteinen kahdeksasta neljään vain uuvuttaa ihmisiä. Luova työ ja alati muuttuva maailmaa vaativat uudenlaisia toimintatapoja. Taukoja pitäisi olla enemmän ja niillä pitäisi voida tehdä muutakin kuin juoda kuppi huonoa kahvia. Kulttuuri muuttuu.

Myös ennätyksellinen hellekesä olisi ehkä ollut siedettävämpi, jos Suomessakin olisi siesta. Työ- ja koulupäivä olisikin hyvä katkaista pidemmällä tauolla, myös talvisin. Liikunta, kulttuuri tai vaikkapa vain hiljentyminen lisäisi hyvinvointia ja terveyttä.

Työn tekeminen etänä tai muualla kuin konttorissa on nykyisin usein helppoa ja tavallista. Jos tällainen joustavuus on mahdollista, miksei sitten kellokin voisi joustaa?

Talvi- vai kesäaika on sinänsä toisarvoinen keskustelu, jos emme ole valmiita luopumaan maatalousyhteiskunnan kellotuksesta. Nykymaailman tarpeet ovat erilaisia. Se, että onko päivässä teoriassa enemmän vai vähemmän valoisia tunteja, on turhaa, jos meillä ei ole aidosti mahdollisuuksia halutessamme nauttia niistä.

Ylipäätään pitäisi kuunnella ihmisiä (ja asiantuntijoita) enemmän, ja tehdä asioita vähemmän vain siksi, että niin on aina tehty. Ja jokainen meistä varmasti tietää, että miten ihanaa olisi nukkua vielä vähän pidempään. Sekin on poliittinen valinta.

Kirjoittaja on vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja ja vastuullisen liiketoiminnan maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa. 

miikkakeranen
Vihreät Rovaniemi

Rovaniemeläinen vihreä kaupunginvaltuutettu ja kirkkovaltuutettu. Gradua vaille valmis ekonomi ja vaatetussuunnittelun opiskelija. Feministi ja federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu