Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Arktis on suojeltava

Arktinen alue eli Arktis on pian kansainvälisen huomion keskipisteessä. Kun fossiiliset polttoaineet hupenevat muualta maailmasta ja niiden hankkiminen muuttuu myös geopoliittisesti mahdottomaksi, suuntautuvat katseet pohjoiseen.

Koko yhteiskuntamme pyörii yhä fossiilisten polttoaineiden varassa, mutta planeettamme ei kestä sitä enää. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii kokonaisvaltaista muutosta, jossa energiaa tuotetaan puhtaasti ja talous toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Arktisten energiavarantojen käyttö fossiilikapitalismin itsekkäisiin ja lyhytnäköisiin tarkoitusperiin on yksiselitteisesti mahdoton ajatus.

Ilmastonäkökulmasta Jäämeren rata on täysin vastuuton hanke. Sen taloudellinen kannattavuus perustuu pääosin ajatukselle siitä, että Arktiksen luonnonvaroja voitaisiin hyödyntää ja käyttää. Näin ei ole, mikäli emme halua luovuttaa ja epäonnistua ilmastotyössä. Myös selvitysten mukaan hanke on kannattamaton, joten miksi sitä tulisi jatkaa?

Rata leikkaisi Lapin herkkään luontoon ja saamelaisalueeseen kuin veitsi ranteeseen. Rataa pitkin ei kulkisi matkailijoita, vaan arktisen alueen luonnonvaroja ja Lapin malmeja. Hanke on kokonaisvaikutuksiltaan järjetön. Siihen tarvittavat valtavat investoinnit olisivat käytettävissä huomattavasti paremmin toisaalla.

Koko arktinen alue on suojeltava ja rauhoitettava taloudelliselta käytöltä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja Arktiksen suojeleminen on yksi tärkeimmistä keinoista estää ilmastokriisin paheneminen. Suojelu tarkoittaisi myös sitä, että haaveet Jäämeren radasta tulee unohtaa pikimmiten.

Suomessa on ennenkin osoitettu, että kansalaisaktivismilla voi vaikuttaa. Jäämeren radan rakennustöiden vastustaminen on asia, jossa jatkaisin ylpeästi poliittisen kotini perinnettä Koijärven hengessä. Toivottavasti moni muukin on valmis vaikka kahlitsemaan itsensä puuhun johdonmukaisen ja kestävän ilmastopolitiikan puolesta.

Julkaistu Lapin Kansassa 14. maaliskuuta 2018. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

no vaikka yritettäisi suojella arktista aluetta, luonto kuitenkin toimii omilla ehdoilla, koska vuoria syntyy ja mantereet liikkuvat ja pallon asema ja huojunta ja auringon säteilyn määrä muuttuvat ja vyöhykkeet kuitenkin luonnossa muuttuvat ajan myötä jne. Voihan sitä yrittää suojella mutta luonnon omille ehdoilla ei voida mitään. Koko homma riippuu Luojasta

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

eikä fossiilista polttoaineista päästä heti minuutissa eroon, menee aikaa

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Eduskunnassa 14.3. pidetty Maakunta- ja sote-esityksen lähetekeskustelu kesti yöhön, lähes klo 24:ään saakka.

Klo 19.56 lähtien Hanna Halmeenpää (vihr) piti erittäin hyvän puheenvuoron siitä, että ”Valtiolla on vastuu eduskunnan säätämien lakien toimeenpanosta, perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta, ympäristöstä, yleisestä edusta ja myös kansainvälisten velvoitteiden, kuten EU-oikeuden, noudattamisesta”:

”Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen maakuntalakipaketti sisältää sote-lakien katveessa myös lakiesitykset merkittävästä ympäristöhallinnon viranomaistyön uudelleenorganisoinnista nykyisistä ely-keskuksista ja aluehallintovirastoista osin maakuntiin, osin uuteen valtion lupa- ja valvontavirasto Luovaan. Tästä emme ole tänään keskustelleet juuri lainkaan. Lähetekeskustelu koko maakuntalakipaketista koskee tätäkin varsin isoa ja merkittäviä muutoksia ehdottavaa kokonaisuutta.

Tavoitteena on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion eli tässä valtion lupa- ja valvontaviraston välillä. Tavoitteena on myös tehostaa viranomaisresurssien käyttöä ja mahdollistaa strategisen kokonaisnäkemyksen toteutuminen ympäristöhallinnon asioissa. Eri intressivertailusta halutaan siis selkeämmin yhtenäiseen päämäärään. Sinänsä hyvä tavoite, kunhan se ei johda viranomaistyön ja päätöksenteon riippumattomuuden vaarantumiseen.

Hallituksen lakiesityksen perusteella on aihetta huoleen siitä, miten ely-keskusten ja aluehallintovirastojen nykyisinkin puutteellisesti resursoiduista ympäristövastuualueista osaaminen ja resurssit sekä Luovaan että maakuntiin jyvittämällä saadaan lopputulokseksi vahvaa ympäristöosaamista ja jouhevia prosesseja, ellei resursseja lainkaan samalla lisätä.

Lakiluonnoksesta annetuissa asiantuntijalausunnoissa pidetään tärkeänä muun muassa tavoitetta, että maakunnat järjestäisivät kalatalouden ja vesialueiden hoidon yhteistoiminnassa ja hallinnoltaan riittävän keskitetysti tarvittavan asiantuntemuksen ja osaamisen varmistamiseksi, kuten tälläkin hetkellä on tehty keskittämällä näitä tehtäviä muutaman ely-keskuksen vastuulle koko maan osalta. Tätä resurssiviisasta tehtäväjakoa maakunnille ei kuitenkaan ole lakiesitykseen selkeästi kirjattu. Osassa lausunnoista on esitetty vakavaa huolta myös siitä, että nyt selkeästi ely-keskusten eri vastuualueille kuuluvien kalatalouden ja vesi-talouden tehtävien yhdistäminen maakunnan sektoriviranomaisia integroivaan malliin ja tiiviimpään vuorovaikutukseen yhden johdon alle voisi vaarantaa intressiristiriidoissa kalatalousviranomaisten päätöksenteon riippumattomuuden ja joutumisen alisteiseksi vesitalousintresseille.

Arvoisa puhemies!

Luova-viraston osalta valmistellun lainsäädännön perusratkaisut ovat lakiluonnoksista annettujen lausuntojen valossa kuitenkin laajasti hyväksyttyjä. Peruskuvion sisällä vain on muutamia täysin radikaaleja ratkaisuesityksiä, joihin lainvalmistelun kuluessa on asiantuntijalausunnoissa tuloksetta esitetty painavaa kritiikkiä. Lakiesitysten heikkouksien korjaaminen on näiltä osin nyt eduskunnan vastuulla.

Ympäristöhallinnon tehtäviä, jotka nyt jaetaan maakunnille ja Luova-virastolle, ovat muun muassa luonnon- ja ympäristönsuojelu, vesiensuojelu ja -hoito, kaavaohjaus ja erilaisten lupien myöntäminen ja valvonta. Yhdistävä tekijä ja ympäristöhallinnon keskeinen tarkoitus on yleisen edun valvonta. Se on julkisen vallan käytössä aivan olennaista. Se juuri turvaa erisuuntaisten yhteiskunnallisten intressien toteutumisen osana hallinnon laillisuusvalvontaa. Myös viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta, tarvittaessa yleisen edun nimissä tapahtuvin valituksin tuomioistuimeen, on oikeusvaltion peruskalliota.

Arvoisa puhemies!

Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaami-sesta ja arvioinnista. Muun muassa korkein hallinto-oikeus korosti lausunnossaan yleisen edun valvonta-tehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen Luova-viraston päätöksiin kohdistuvaa muutoksenhakuoikeutta välttämättömänä — välttämättömänä.

Mitä teki hallitus? Lausuntopalautteen jälkeen poisti Luova- lakiesityksestä sekä yleistä etua valvovan yksikön että viranomaisten muutoksenhakuoikeuden. Yhtä selkeä laillisuuden ja yleisen edunvalvonnan heikennys on se, että ely-keskusten lakkauttamisen yhteydessä poistuu valtiolle kuuluva kuntakaavoituksen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen valvontatehtävä. Sitä ei lakiesityksessä ole osoitettu minkään yleistä etua valvovan vi-ranomaisen vastuulle, ei maakunnille eikä Luova-virastoille. Tämä tulee lisäämään sektoriviranomaisten ja ministeriöiden tehtäväkenttää ja voi vähentää ympäristövaikutusten huomioon ottamista kaavoituksessa. Näin todetaan hallituksen omassa lakiesityksessä — näin siellä todetaan.

Ei kai voi olla niin, että maakuntauudistuksen jälkeen mikään viranomaistaho ei valvo kuntien ja maakuntien kaavojen laillisuutta? Näin tulee tapahtumaan hallituksen itsensä teettämän selvityksen mukaan, jossa professori Eija Mäkinen esittää kuntakaavojen ja alueidenkäytön valvontatehtävän antamista uudelle lupa- ja valvontavirasto Luovalle. Selkeä toimivallan jako alueidenkäytössä eli kaavoituksessa toteutuu kuntien ja maakuntien osalta jatkossakin. Sen sijaan valtio on jäämässä ilman sellaista valvontavaltaa, jota sen vastuulle kuuluvien tehtävien hoitaminen vaatii, ellei eduskunta korjaa tätä lakiesitystä.

Arvoisa puhemies!

Nykyisin ely-keskukset voivat tarvittaessa hakea muutosta esimerkiksi avien vesi- ja ympäristölupapäätöksiin sekä kuntien tai maakuntaliittojen kaavapäätöksiin. Tätä valitusoikeutta ely-keskukset ovat käyttäneet vain harvoin mutta tehokkaasti.

Parasta lainmukaisuuden ja yleisen edunvalvonnan ennakkovarmistusta on ollut se, että valvontatyökalu, myös viranomaisen muutoksen hakumahdollisuus on olemassa. Kaikilla viranomaistahoilla on ollut vahva pyrkimys huomioida eri tahojen lausunnot varmistaakseen päätösten lainmukaisuuden. Joskus pieniä tai isompiakin huteja on saattanut siitä huolimatta sattua. Silloin viranomaisvalituksia on tehty, ja ne ovat me-nestyneet huomattavasti muita valituksia paremmin tuomioistuimissa. Ne ovat siis olleet juuri laillisuusvalvonnan kannalta aiheellisia ja perusteltuja. Miksi siis tämä viranomaisten suorittama laillisuusvalvonta aiotaan poistaa? Sitä lakiesityksessä ei perustella, haluaisin kuulla vastauksia. Jos hallitus haluaa sujuvoittaa eli nopeuttaa lupaprosesseja, pitää turvata lupaviranomaisten resurssit. Yleisen edun valvonta asian käsittelyn kaikissa vaiheissa on tarpeellista. Näin aveissa ja ely-keskuksissa toimitaan nytkin. Mitään perusteita laillisuusvalvonnan heikentämiselle ei ole olemassa.

Hallitus haluaa purkaa byrokratiaa, hyvä. Tässä kohtaa keinot vain ovat aivan käsittämättömät. Viranomaisvalitukset eivät ole tähänkään saakka olleet keinotekoisia hankkeiden jarrutusyrityksiä vaan aiheellisia ja pe-rusteltuja valtiolle kuuluvan vastuun mukaisesti.

Esimerkiksi ely-keskusten osuus kaikista kaavoitusta koskevista valituksista on viime vuosina ollut vain noin 4 prosenttia. Ely-keskusten kaavavalituksista kuitenkin 80 prosenttia on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valvontaa on siis tarvittu. Jos ja kun lupaprosessit halutaan jouheviksi ja virheet ja ylimääräiset viiveet lähelle nollatasoa, ratkaisu ei löydy lupapäätösten ja kaavoituksen laillisuusvalvonnan ja yleisen edun valvonnan heikentämisestä. Niillä keinoilla oikeusvaltio nimeltä Suomi ei voi ajaa. Siinä mennä töräytetään pahasti metsään. Lainsäätäjän vastuun ja oikeusvaltioperiaatteen huolellinen huomioiminen on varmempi tie.

Lakiesitys Luova-virastosta ja maakunnista vaatii näiltä osin valiokuntakäsittelyssä olennaisia korjauksia ja ilman muuta myös perustuslakivaliokunnan laillisuustarkastelun.

Arvoisa puhemies!

Hallituksen lakiesityksessä on raskaan sarjan linjauksia, jotka vaativat perustuslaillisen tarkastelun. Valtiolla on vastuu eduskunnan säätämien lakien toimeenpanosta, perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, valta-kunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta, ympäristöstä, yleisestä edusta ja myös kansainvä-listen velvoitteiden, kuten EU-oikeuden, noudattamisesta. Valtio ei voi vapautua näistä vastuista, vaikka toimivaltaa siirrettäisiin itsehallinnollisille maakunnille ja kunnille sekä uusille valvonta- ja lupavirastoille. Toisin kuin hallituksen lakiesitykseen nyt on kirjattu, vastuuta laillisuusvalvonnasta ei voida jättää hoitamatta. Sitä ei voida siirtää kansalaisjärjestölle tai kuntalaisille, joilla kyllä on oikeus, mutta ei velvollisuutta eikä myöskään usein osaamista ja riittäviä resursseja hakea muutosta lainvastaisiin päätöksiin.

[Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Lopetan sanomalla, että pidetään perusasiat ja vastuut kunnossa, se on meidän tehtävämme lainsäätäjinä."

---

Hienoa Hanna! Toivotaan, että vihreät ja kaikki muutkin luonto- ja kulttuuri-ihmiset pitävät edellä esitetystä kiinni.

Käyttäjän IlkkaNielsen kuva
Ilkka Nielsen

Mistähän Vihreät on saaneet päähänsä, että malmeja alettaisiin kuljetella rikastamattomana pitkin maita ja mantuja. Tekisi kaivostoiminnasta nopeasti kannattamatonta. Kyllä ne malmivarannot on rikastettava suht lähellä. Fossiilisia polttoaineita päästöineen käyttävät kumipyörät siis kelpaavatkin Vihreille pienipäästöisemmän ja energiatehokkaamman raideliikenteen sijasta täällä Lapissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset