Ableismi on ableismia
Ableismi tarkoittaa käsitystä siitä, että vammattomuus on normaalia. Vammaisia pidetään näin ulkopuolisina, erilaisina ja huonompina. Usein ableismi ilmenee rakenteissa ja asenteissa, eikä varsinaisena, suorana syrjintänä. Ihminen ei välttämättä huomaa olettavansa, että hänelle niin sanotusti normaalit asiat ovat yhtä normaalia kaikille.
Ableismia ilmenee hyvin erilaisissa muodoissa. Esimerkiksi Comic Sans -fontille naureskelua voidaan pitää ableistisena, sillä se voi olla toimiva fonttivalinta lukihäiriöiselle. Ableismi ei välttämättä liity aina kehitysvammaan tai fyysiseen vammaan, vaan oletuksia normaalista voi olla hyvin erilaisia. Siksi ableististen rakenteiden ja asenteiden purkaminen on feminismiä.
Erilailla vammaisten ja vaivaisten syrjintää ja syrjäyttämistä ei toki pidä vähätellä. Esimerkiksi heidän työllistymisensä on edelleen heikkoa. Syrjintää tapahtuu varmasti myös suoraan, ei vain ableistisissa oletuksissa.
Ableismi on kuitenkin jo itsessaan hieman ableismia. Nimittäin jargonin eli ammatti- tai erikoiskielen ja akateemisten termien käyttö sulkee pois erilaisia yleisöjä ja kuulijoita. Käsitteenä ableismi siis tuskin avautuu kaikille.
Ensimmäinen askel normittuneen vammattomuuden ihailun (ableismin) vähentämiseksi on kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. On kysyttävä erilaisilta ihmisiltä, että miten he asiat kokevat. Sen jälkeen on pyrittävä saamaan aikaan muutosta omassa toimintaympäristössään. Yksi asia voi olla juurikin selkokielisen viestinnän lisääminen, jota esimerkiksi Rovaniemellä vihreiden valtuustoryhmä esitti valtuustoaloitteessaan. Esteettömyys tulisi huomioida poliittisessa päätöksenteossa ilman erillistä pyyntöä – siitä kun hyötyvät ihan kaikki.
Pyritään siis purkamaan mustavalkoista ajattelutapaa, jossa henkilö on joko vammainen tai vammaton. Vammattomuus on monisävyistä.
Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja, joka pyrkii jatkossa esimerkiksi kiinnittämään huomiota ammattisanastonsa käyttöön.
Niin kyllä me kaikki tunnemme vammaisia ja sairaita. Nämä vaivat tekevät ihmisestä erilaisen. Asia ei muutu miksikään asennekasvatuksella ja lainsäädännöllä.
Kun vamma tai sairaus vaikeuttaa liikkumista tai muuta tekemistä niin se vaikuttaa myös työnsaantiin tehtävissä, joissa nämä ongelmat hidasteita tai esteitä. Se on aivan luonnollista. Jo henkilön lievemmätkin puutteet kuten hermojen hallinta, havaintokyky, esiintymiskyky, persoona tai älykkyys sekä ote työntekoon tai oma-aloitteisuus vaikuttavat henkilön työnsaantiin.
Olen jättänyt vuosikymmenten mittaan monta ihmistä palkkaamatta esimerkiksi heidän yleisen hitautensa ja puhumattomuuden takia. He eivät olisi selvinneet tehtävissä omana itsenään eivätkä ryhmän jäseninä.
Ihmisiä myös palkataan heidän ikänsä ja ulkonökönsä takia ja toisaalta jätetään palkkaamatta. On myös työpaikkoja, joissa halutaan nimenomaan palkata vammaisia. Tasan eivät kuitenkaan käy onnen lahjat näissä asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät on mielenkiintoinen puolue. Tämän kirjoituksen kuvailemalla tavalla vastustetaan kyllä ableismia ja vammaisten syrjintää, mutta kun puhuu yksittäisten vihreiden kanssa vaikkapa sikiöseulonnan eettisyydestä paljastuu ns. valinnan vapauden olevan siinä pyhä ratkaisu jolla saavutetaan (muka) optimaalisin lopputulos. Eli ihanteellinen yhteiskunta on sellainen jossa homopari voi valita lapsensa seksuaalisen suuntautumisen, kuten myös heterot varmistaa sen, että lapsi on taatusti hetero. Jos tämä olisi siis mahdollista. Koska heteroita on enemmän (mistä hetero-oletuskin usein johtuu, eikä yleensä jostain ihmisten ableistisesta pahuudesta), tällaisen valikoinnin myötä homojen määrä yhteiskunnassa tulee laskemaan.
Mutta ei hätää! Kunhan kyse on yksilön omasta valinnasta eikä tuo valinta tuota suoraa kärsimystä kenellekään niin antaa mennä vain! Tällä perusteella myös nykyisin toteutettu Down-oireyhtymän seulonta muuttuu eettisesti täysin kestäväksi toiminnaksi josta olisi käytännössä edes turha keskustella. Toki valtaosa suomalaisista puoluekannasta riippumatta ajattelee samalla tavalla. Ero vihreisiin on vain se, että vihreät esiintyvät usein ihan kaikkien vähemmistöjen puolustajana. Kuitenkin kun kyse on valinnan vapaudesta, kuten vanhempien oikeudesta valita lastensa ominaisuudet tai sulkea pois ei-toivottuja ominaisuuksia (pian täyttä todellisuutta CRISPR-teknniikan ansiosta), unohtuvat tällaiset jalot puheet ableismista ja yhteiskunnasta joka hyväksyy kaikenlaisen erilaisuuden. Vähän kuin vammaisten oikeudet ja ableismin vastaisuus olisi jotain pintakerrosta, muodollista mantraa jolla osoitetaan olevan hyviä ihmisiä, mutta todelisuudessa toimitaan toisin viimeistään silloin kun kyse on omasta lapsesta. Tilanne on vähän sama kuin estettäisiin rajalla tietynlaisten ihmisten, tiettyjen kansojen tms. tuleminen maahan (koska nämä ovat ei-toivottuja) ja sitten larpattaisiin ettei se muka lainkaan vaikuta niihin samat ominaisuudet omaaviin yksilöihin jotka jo ovat maassa. Väitetään, että kyllä me kuitenkin rakastetaan teitä kaikkia jotka ootte jo täällä! Just joo. Turha mussuttaa, että vammaisten asema vain paranee jos pitää pelkästään edistyksenä jos Downin oireyhtymän ihmisiä ei olisi lainkaan olemassa. Tanskassa joku vuosi sitten julistettiin, että Downin esiintyvyys on siellä 0 vuoteen 2020 mennessä. Samalla tavalla erityisesti lääketieteen ihmiset ajattelevat Suomessakin. Arvo Ylppökin oli kansallissankari, eugeniikan vankkumaton kannattaja. Ehkä tulevaisuudessa sitä Comic Sansia saa pilkata ihan hyvällä omalla tunnolla kun lukihäiriö on geenimuunneltu pois Suomesta ihan kokonaan!
Ilmoita asiaton viesti
Niin eiköhän vammaisena syntymisen seuraukset ole hyvinkin ankarat jo pelkästään vammaiselle ja perheelleen. Jos vammaisuutta voidaan ehkäistä niin ei teko sen pahempi ole kuin abortin käyttö ehkäisyn korvikkeena ja naisen itsemääräämisoikeuden asettaminen yli kehittyvän terveen lapsen oikeuden elämään. Täytyy olla looginen näissä jutuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse tehnyt työtä vammaisten parissa ja se on ehkä lisännyt kiinnostustani aiheeseen myös yhteiskunnallisella tasolla. Tuosta tuli mieleeni jokin taannoinen Tukilinja-lehti jossa oli juttua Down-ihmisistä Etelä-Amerikan maassa, muistaakseni kyseessä oli Peru. Siellä abortti on kokonaan kielletty tai vähintään erittäin tiukasti rajattu ja siksi Downin oireyhtymä omaaviakin syntyy paljon enemmän kuin länsimaissa. Tästä ei kuitenkaan ole seurannut sellainen kauhuskenaario kuin moni Suomessa voi kuvitella (esim. kaikki vammaiset sullottuina surkeisin laitoksiin) vaan pikemminkin Down-tyyppejä on huomattavan paljon työelämässä. Heitä työskentelee eri tehtävissä niin myyntityössä, sisäänheittäjinä, portsareina ja niin edelleen. Yksi jutussa haastateltu äiti oli ylpeä Down-pojastaan joka tienaa paljon enemmän kuin hän.
Itsehän en kannata mitään abortin kieltoa. Suhtaudun ennen kaikkea kriittisesti ihmisten valikointiin ominaisuuksien perusteella: on täysin erilainen päätös tehdä abortti koska ”en halua lasta” kuin ”en halua JUURI TÄTÄ lasta”. Jälkimmäinen on aivan erilainen yhteiskunnallinen kysymys. Ja tuosta kysymyksestä Perun esimerkki kertoo jotain kiintoisaa. Suomessa Downin oireyhtymä yritetään lähes poikkeuksetta esittää ”vakavana vammana”, aivan kuin heillä ei olisi aivoja ollenkaan ja siten kaikki elämän edellytykset puuttuisivat. Näin siitä huolimatta, että Down-tyypit ovat kehitysvammaisten joukossa myös Suomessa parhaiten työllistyviä. Jos siis heidät nähdään ”vakavan vamman” omaavina, jotenkin yhteiskuntakelvottomina yksilöinä, ketkä kaikki muutkin kuuluvat aivan yhtä ei-toivottujen ryhmään? Peruskoulussa luokallani oli paljon diagnosoimattomia joista voisi sanoa, etteivät olleet ”penaalin terävimpiä kyniä”. Tuleeko Suomesta parempi paikka jos heidätkin tulevaisuudessa havaitaan vammaisiksi ja estetään heidän syntyminen tai jollain muulla tavalla syrjäytetään yhteiskunnasta? Nämä tällaiset siivousprojektit ovat ongelmallisia, sillä mitä enemmän niihin ryhdymme sitä enemmän näemme likaa kaikkialla. Vai onko Aldous Huxleyn teoksen Uusi uljas maailma sitten se maailma jonka haluamme rakentaa?
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni olisi ollut aikoinani mahdollisuus tuohon testiin, mutta en viitsinyt mennä. Kauan odotettu lapsi sekä olisin ottanut hänet vastaan minkälaisena hyvänsä.
Edellinen kuoli kohtuun.
Ilmoita asiaton viesti
Downin syndrooma on vain yksi kehityshäiriö. On kehitysvammaisia, joilla on tekemistä, että pysyvät yleensä hengissä. Tai sanotaanko, että heidän hoitajillaan on tämä taistelu joka päiväinen. En itse haluaisi syntyä sellaisena.
Mitä tulee aborttiin niin en kykene hyväksymään näkemystäsi. Alkuun pantu ihminen on yksilö oli hän missä tahansa kehitysvaiheessa. Myös syntynyt lapsi voitaisiin samoin perustein lopettaa. Se ei ole vielä tietoinen mistään sen enempää kuin sikiö.
Aborttilakimme ovat laaditut vain vanhempien elämän mukavuuden takia. Mukavuuden takia on murha tehty lailliseksi. Siksi on paljon etiikkaa ja moraalia miettineitä lääkäreitä, jotka kieltääntyvät kokonaan aborttien teosta hyvin perustellusti.
Mitä tulee kehitysvammaisen aborttiin niin se voi mennä toisen murhan piikkiin eli armokuoleman. Tätähän sovelletaan myös niissä lääkäreiden ja omaisten päätöksissa, joissa potilaan hoito lopetetaan kysymättä hänen tahtoaan. Armomurha on harmaaskaalassa pienempi paha kuin terveen kehittyvän yksilön lopettaminen. Ihan jo pelkästään kylmän loogisesti ilman mitään tunnelatauksia.
Ilmoita asiaton viesti