*

Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Se (melkein) alaston totuus Miikka Keräsestä

  • Minä keväällä 2017.
    Minä keväällä 2017.

En oikeastaan tiedä, että miten tällainen kirjoitus tulisi aloittaa. Toisaalta tässä on minusta ihan kaikki, mutta toisaalta ei yhtään mitään. Tämä ei ole synnintunnustus eikä manifesti. Tässä minä olen, asiaa sen erityisemmin kaunistelematta.

Kaikki tämä tuntuu tavattoman itsekeskeiseltä. Kirjoittaa nyt itsestään tällä tavoin julkisesti. Melkein aataminasussa.

Mutta toisaalta tästä kaikesta on tehty yhteistä. Ulkonäkö ja paino ovat julkista omaisuutta, josta voi puhua miten parhaaksi näkee. Ja koska näytän tältä ja painan tämän verran, olen ilmeisesti itse asettanut itseni julkisen kritisoinnin alle. Minä ja osaamiseni on kaiketi nähtävissä vyötäröltäni.

Ei mene päivääkään ohi ilman, että sivallan itseäni puolestanne. Haukun itseni pääni sisällä läskiksi, rumaksi, kelvottomaksi. En herätä haluja, en intohimoa, en ihastusta. Väsynyt, turvonnut, epäsuhtainen.

Mutta riittää sitä palautetta kyllä muutenkin. Sitä tulee (nimettömänä) netissä ja sitä tulee kadulla. Se on piilotettuna sivulauseisiin ja katseisiin.

Ja kyllä, olen yrittänyt. On ollut dieetti. On hankittu salikortti. Henkilökohtainen valmentaja. Tuijotan vaakaa, mittaan mahaa. Ovatko ratkaisun avaimet jo käsissäni? Tiedänkö tarkalleen, mitä tulisi tehdä, jotta saisin tilanteeseen muutoksen? Miksi sitten jalot päämäärät jäävät vain entistä kauemmas ja tavoitteet muuttuvat mahdottomiksi?  

Ylipainoon halutaan löytää joku syyllinen. Onko se vanhempi, joka lappaa kaupasta mukaansa eineksiä? Onko se liikunnanopettaja, joka ei osaa motivoida? Onko se hallitus, joka poistaa makeisveron, mutta ei säädä tilalle sokeriveroa? Onko se vain laiska yksilö?

Ylipaino ja liikkumattomuus ovat asioita, joihin ei ole tarkoituksenmukaista etsiä syypäitä. Myöskään ivailu tai syyllistäminen eivät auta lainkaan. Ratkaisuja sen sijaan pitää etsiä laajasti sekä yhteiskunnasta että yksilötasolla. On myös paljon sellaista, jota ei tarvitse ratkaista. Asenneongelmaa ei korjata muuttamalla todellisuutta, vaan ihmisten asenteita.

Ylipainosta puhumisesta ei ole mielestäni tulossa tabu. Mutta aidosti ratkaisukeskeinen keskustelu on hukkumassa näkemyksiin, jotka ovat puolueellisia sekä sokeita rakenteille ja kulttuurille. Esimerkiksi Älä laihduta -päivä halutaan tulkita välillä väärin: Älä laihduta -päivä ei tarkoita sitä, että pitäisi vain syödä roskaruokaa, vaan sitä, että luovutaan tästä laihuuden ihannoinnista, joka on epätervettä ja ajaa ihmiset loputtomaan jojoiluun painonsa kanssa. Ei “laihduteta” ja tehdä mahdottomia lupauksia, vaan tehdään pieniä, mutta pysyviä muutoksia elintapoihin. Omalla ajalla ja omilla ehdoilla; ei muotidieetin tai minkään trendin mukaan. Itseään ja omaa hyvinvointiaan varten, ei muita miellyttääkseen.

Lienee turhaa edes mainita, että laihduttamisesta elantonsa saavat  haluavat ylläpitää tätä kulttuuria. Siis maailmaa, jossa olemme toisillemme esteettisesti velkaa, ihmisen terveys ja arvo voidaan nähdä painosta, ja jossa laihuus ja fitness ovat asioita, joihin kaikkien tulisi pyrkiä, koska ne ovat kaikkien tavoitettavissa. Väärin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käsitellä sitä pitkää listaa asioita, joita voitaisiin tehdä ylipainon ja liikkumattomuuden tai epäterveellisten elintapojen korjaamiseksi. En poraudu sen tarkemmin kulttuuriin, kuluttajapolitiikkaan tai kasvatukseen. Se on vain se (melkein) alaston totuus minusta.

Rakastan itseäni, mutta minä en ole se, joka katsoo minua väsyneenä peilistä. Jos te uskotte voivanne arvioida minut tai kykyni ulkonäköni perusteella, niin siitäpä laskekaa läskimakkarat. Ihmetelkää alushousujen puremaa juovaa vyötärölläni. Kauhistelkaa miestissejä. Mutta sen takaan, että erehdytte pahan kerran, jos luulette olevanne oikeassa.

 

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Miikka, sinä olet minulle ja monelle muulle tärkeä monella tavalla. Olet rohkea ja sydämellinen. Olet aito.

Ylipainosta on hyvä puhua. Kuten tiedät, olen itsekin ylipainoinen ja varsinkin vatsakas. Siltikään se ei kerro itse ihmisestä yhtään mitään. Harmi, että me ihmiset näemme toiset usein epäolennaisten asioiden kautta. Se sisin on tärkeämpää. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikissa on hyvää.

Sinussa sitä hyvää on paljon.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Miikka ja Jukka, te molemmat olette painonne arvoisia kullassa.

Käyttäjän PenttiTepsa kuva
Pentti Tepsa

Jännä kirjoitus Miikalta. Kuvasta kuitenkin katsoo ja katukuvassakin ajoittain näkyy terve ja hyvännäköinen nuorimies. Ei mitään hätää.

Ymmärrän, että kirjoitus on tarkoitettu syvällisemmäksi ja yleisemmälläkin tasolla pohdittavaksi. Nuorten aikuisten vaativat trendit ja nettikulttuuri ovat keskittyneet pinnan ja ulkomuodon arviointiin. Yllättävää kyllä, ankarin kisa saatetaan käydä juuri yläpäässä, lähellä kuviteltua täydellistä trendinmukaisuutta.

Ihmiskeho on lopultakin taideteos. Se on kuitenkin sitä hyvin monipuolisella tavalla, siinä on mukana ajan ja sisäisen maailman ulottuvuus. Vaikka se lienee kulunut viisaus, on myös ihan pakko toistaa: kauneus on katsojan silmässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset