*

Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Matista Maija - ja hyvä niin

Keväällä uutisoitiin merkittävästi asiasta. Suomen nimilaki saattaa nimittäin muuttua niin, että perinteinen jako tyttöjen ja poikien nimiin loppuu. Odotin, että arvokonservatiivit olisivat raivovaahtoa suustaan kuplien vastustaneet tätä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Mikä on vain hyvä, sillä uudistus on tarpeen.  

Nykyisessä nimilaissa tytölle ei saa antaa miehennimeä eikä pojalle naisennimeä. Jos uudistus menee läpi, vastaisuudessa riittää rajoitus siitä, ettei etunimi saa olla hyvän maun eikä lapsen edun vastainen. Matista voi siis tulevaisuudessa tulla Maija. Tai siis pojan nimenä voi olla Maija.

Nimi on henkilökohtainen. Yhteiskunnan ei pitäisi pystyä sanelemaan meille mitään niin henkilökohtaista kuin nimemme. Oleellisinta ei ole siis se, että minkä nimen vanhemmat saavat antaa lapselleen. Vaan oleellisinta on se, että jokainen saa päättää oman nimensä itse. Siis aikuisena, jos ei omaan nimeensä ole tyytyväinen. Kyse on siis vapauksista.

Sukupuolten ja sukupuoli-ilmaisun kirjo on niin laaja, että on mahdoton ajatella, että nimet voitaisiin jakaa kahteen kategoriaan ja se riittäisi. On siis helpompaa, että nimiä voidaan käyttää vapaammin. Nimilain muuttaminen on yksi kulttuurimme uudistumisen ensiaskelista. Suomessa ollaan pikkuhiljaa heräämässä siihen todellisuuteen, että sukupuolia on useampi kuin kaksi ja että itseilmaisua ei pidä rajoittaa mitenkään.

On myös hyvä muistaa, että sukupuolineutraalit nimet ovat jo tuttu juttu Suomessa. Kaino, Vieno, Outi, Jani ja Mirka ovat kaikki olleet ensin sukupuolineutraaleja, mutta saivat sukupuolikytkentänsä vasta myöhemmin. Ei ole siis mistään nykyajan kotkotuksesta kyse, vaan oikeastaan vanhan perinteen uudelleen elvyttämisestä.

Haluaisin kysyä oikeusministeriön nimilautakunnalta, että mikä uudistuksen tilanne nyt on. On myös mielenkiintoista nähdä, torppaako arvokonservatiivinen PersKeKo-hallitus sen – toivottavasti ei, sillä uudistus ei ole keneltäkään pois.

Eräs ystäväni sai lapsena itselle naisennimen, muttei koskaan ole osannut laskea itseään naiseksi. Nyt hän sai vihdoin virallisesti itselle oikean nimensä, ja on siitä äärimmäisen onnellinen. Sivustaseuraajana en voi kuin iloita hänen puolestaan. Hän on gender queer, enkä itse cis-sukupuolisena* miehenä osaa edes kuvitella, miten hienolta mahtaa tuntua olla virallisesti sitä mitä on. Cis-miehenä olen aina ollut erittäin tyytyväinen Miikkaan.

Vaikka antaisit lapsellesi nimeksi Risto, Urho tai Kalevi, et voi kuitenkaan päättää, että hänestä kasvaa raavas mies. Et, vaikka kuinka tahtoisit. Sinun on vain yksinkertaisesti odotettava, että lapsesi kertoo itse, kuka hän on. Uusi nimilaki toivottavasti on yksi pieni puro suureen virtaukseen, jossa tulevaisuudessa jokainen saa kasvaa nykymaailmaa vapaammin omana itsenään.

 
Miikka Keränen
Vihreät
Rovaniemi

*Cis-sukupuolisuus eli cis-mies ja cis-nainen ovat tutummin vain mies ja nainen. Cis-sukupuolisuus on siis käytännössä sitä, että määrittää itsensä samaan sukupuoleen kuin mitä on biologisesti.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset