Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Menetettyjen mahdollisuuksien maa

Paraikaa Suomen talous-, kulttuuri- ja poliittinen eliitti marssii itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle. Vanha perinne korostaa yhteiskuntamme menestyjiä, vuoden onnistujia, pukuloistoa sekä tietenkin sota-aikoina tehtyä työtä ja uhrauksia. Juhlahumu on korkeimmillaan. Ja minä osaan vain miettiä, mikä menetettyjen mahdollisuuksien maa Suomi onkaan. 

Ennen kuin aloitan joulukuisen, melankolian sävytteisen vuodatukseni, haluan kuitenkin aluksi todeta, että Suomessa menee moni asia todella hyvin. Meillä on monta syytä olla ylpeitä itsenäisestä Suomesta. Tänään on hyvä päivä muistaa taistelujen ja veteraanien lisäksi myös sotien jälkeisiä vuosia. 97 vuoteen itsenäisyyttä mahtuu paljon: kesäolympialaiset 1952, 1956 maailmalle lähtivät ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat, 1973 solmittiin EEC-vapaakauppasopimus, 1995 liityttiin Euroopan unioniin ja vuonna 2007 pidettiin Helsingissä Euroviisut. Nämä ja sadat muut esimerkit kertovat siitä, että olemme rakentaneet yhdessä yhteiskuntana Suomesta maata, jonka itsenäisyydestä on syytä olla iloinen.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellisesti. Ehkä surullisin ja musertavin menetetty mahdollisuus on se, että " suomalaisnuorten tekemien itsemurhien määrät ovat edelleen kansainvälisten tilastojen kärjessä. Tytöt tekevät itsemurhia toiseksi eniten ja pojat viidenneksi eniten maailmassa". Ja että "joka kymmenes 14-16-vuotias suomalaisnuori kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta". (2012)

Jokainen menetetty ihmishenki on inhimillinen tragedia, mutta myös menetys yhteiskunnalle. Jostain syystä olemme epäonnistuneet siinä, että pitäisimme toisistamme huolta. Liian moni nuori päättyy sellaiseen umpikujaan, josta ei löydä kuin yhden pakoreitin. En tiedä, mikä olisi paras tapa vaikuttaa tähän, mutta kyllä meidän tulee yhteiskuntana katsoa itseämme peiliin. Jokaisen tulee miettiä, miksi vuosittain sytytetään niin monta kynttilää nuoren muistolle.

Saatoin vetää maton itseni alta, kun aloitin nuorten itsemurhilla ja masennuksella. Sen jälkeen nämä muut asiat tuntuvat melko merkityksettömiltä. Haluan kuitenkin listata muutaman asian, jossa mielestäni heitämme hukkaan hyviä mahdollisuuksia:

Suomesta on tullut pelokas maa, jossa ei uskalleta kokeilla uusia asioita. Tyydymme liian vähään, tuudittaudumme vanhaan ja turvalliseen. Perustulosta on vaikea puhua, kun se olisi mallina uusi ja erilainen. Hallinnon himmeleitä uudistetaan hitaasti.

Kaupunkisuunnittelu menee perinteistä kaavaa: talot tehdään yksityisautojen ja parkkipaikkojen ehdoilla. Ekologinen ja asukaslähtöinen kehittäminen etenee hitaasti. Kulttuuri sullotaan saleihin ja ja rakennuksiin, eikä sitä tuoda osaksi kaupunkikuvaa. Mainosvalojen välke korvaa viihtyisän katukuvan, jolla voitaisiin saavuttaa paljon enemmän.

Panostamme vanhaan energiaan ja laitamme liikaa satsauksia yhteen ydinvoimalaan. Emme näe niitä mahdollisuuksia, joita uusiutuva energia ja energiatehokkuus voisivat tuoda mukanaan. Talous pyörii vanhoilla rattailla, eikä uusilla ideoilla ole helppo nousta pinnalle. Teknologia ja automaatio jännittävät, eikä niihin tartuta kunnianhimoisesti. 

Koulutuksesta leikataan jatkuvasti. Opiskelijoiden mahdollisuudet kaventuvat, eikä loppua näy. Uuden polven koulutusmuodot, kuten ammattilukio, eivät saa kansallista huomiota. Kansainvälisyys ei ole kaikkea läpileikkaava ominaisuus.

Ikäpolvien välille syntyy kuilu. Hiljainen tieto kuihtuu vanhainkodeissa masentuneena ja yksinäisenä. Sukupuolirooleihin kangistuminen estää meitä ottamasta täyttä hyötyä irti kaikkien sukupuolten välisestä tasa-arvosta. 


Suomi on kotimaani, ja juhlistan tänään ilolla kaikkia 97 itsenäisyyden vuotta. Mielestäni itsenäisyys on kuitenkin myös sitä, että saa vaatia kotimaaltaan vielä parempaa. Me olemme vahva, katajainen kansa, joka voi tehdä vielä enemmän. Kokoaan suurempi Suomi on edelleen vahva mielikuva siitä, mihin me voisimme yltää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Elämme menetettyjen mahdollisuuksien maassa Keräsen(kin) edustaman puolueen ansiosta. Ikäpolvien välinen kuilu on siis tarpeeton :-(.
http://zzz333.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181112-have...
http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1814...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Tällaista asiatonta kritiikkiä en kyllä purematta niele. Täysin kohtuutonta väittää vihreistä johtuvan Suomen ongelmien. Päinvastoin, yksi merkittävä syy siihen, miksi olen valinnut vihreät, on juurikin se, että puolue tähtää onnellisempaan tulevaisuuteen.

Kirjoitan paljon laajemmista asioista, kuin yksi apulaiskaupunginjohtaja. Sen sijaan uskon, että Sinnemäki pystyy vaikuttamaan siihen, että kaupunkisuunnittelu saa mahdollistavampia ominaisuuksia Helsingissä.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Viittaan linkeissäni poliittiseen kulttuuriin, johon Vihreä Puolue on riemuriennoin yhtynyt. Yhtyykö Keränen?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #3

Poliittista kulttuuria voi yrittää muuttaa Arkadianmäellä tai sitten kuokkavieraana tihutöillä pimeässä joulukuun illassa. Kumpaa konstia Kämäräinen itse suosisi?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #4

Suosisin selkeätä irtiottoa.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Tärkein keino kohentaa Suomen tulevaisuutta on panostaa siihen, että alle nelikymppiset käyvät äänestämässä paljon nykyistä ahkerammin. Ja miettivät kunnolla mitä ovat äänestämässä. Suuret ikäluokat voivat jatkaa vedätystään vielä parikymmentä vuotta jos nykyinen meininki jatkuu.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Jos vaatii parempaa/enemmän isänmaalta niin aamulla se kannattaa sanoa peilin edessä,-siitä se lähtee !

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Aika pessimistinen katsaus. Enkä keksi mitään minäkään mitään toivonpilkettä.

Toimituksen poiminnat