*

Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Homon ahdistus avioliittolaista

Perjantai oli suuri ilon päivä. Monilla päättyi vuosien odotus, kun yhteiskuntamme otti viimein askeleen kohti tasa-arvoa. Minulle eduskunnan päätös ja koko kampanja oli henkilökohtaisesti erittäin tärkeä: olenhan itsekin homoseksuaali. Koen, että olen nyt tervetulleempi kuin aiemmin – pian en enää ole toisen luokan kansalainen. Siksi onkin hullua, että tunnen osittain myös uudenlaista ahdistusta.

Minulle ajatus avioliitosta on aina ollut melko mahdoton. Haaveilin kyllä jo lapsena ydinperheestä: vaimosta, lapsista ja omakotitalosta. Mutta kun olin teini-ikäinen poika, en saanut koskaan tyttöjen huomiota. Olin varma, ettei kukaan koskaan ihastuisi minuun. Ysiluokalla tapahtui kuitenkin pieni ihme, ja löysin itselleni tyttöystävän. Annoin haaveille uuden mahdollisuuden.

Elin tuolloin monien muutosten aikaa. Ysiluokkalaisen seurustelusuhde päätyi tauolle, ja tuon tauon aikana oivalsin, mistä ongelmat johtuivat. En pitänytkään tytöistä sillä tavalla.

Oman seksuaalisuuteni hyväksyminen ei ollut helppoa. Jollain tapaa joudun painimaan sen kanssa vielä nytkin. Onneksi ystävien tuki auttoi. Pian asiasta tuli myös melko julkinen, sillä uskaltauduin kertomaan siitä eduskuntavaaleissakin. Pienessä kaupungissa tällainen asia ei pysy kauan salassa, ja sana levisi ikäisteni parissa nopeasti.

Yksi vaikeimpia asioita oli hyväksyä se, että en ehkä koskaan saisi lapsia. Homomiehenä kun on melko mutkikasta hankkia niitä. Ajattelin, että en ehkä saisi koskaan viettiä omia häitäni. Parisuhteenrekisteröimisjuhla kun ei oikein houkuttanut.

Nyt on asiat toisin. Tai ainakin on ihan parissa vuodessa. Jos laki etenee, kuten sen kuuluu, on pian avioliittolakimme yhdenvertainen myös samaa sukupuolta oleville pareille. Minäkin voin mennä naimisiin ja perustaa perheen.

Olen aloitteen hyväksymisestä erittäin iloinen. Mutta jostain syystä koen nyt aivan uudenlaista ahdistusta. Ahdistusta, jota ehkä ikäiseni sinkkuheterot ovat tunteneet.

Olen kotoisin Rovaniemeltä. Olen elänyt melko perinteistä elämää. Ei siis ole mikään ihme, että minulla on edelleen melko heteronormatiivisia haaveita. En hämmästy yhtään sitä, että tunnen pientä kateutta, kun ystäväpariskuntani muuttavat yhteen, menevät kihloihin tai suunnittelevat häitä. Minäkin haluan jakaa puolisoni kanssa elämän ja asuntolainan.

Tällainen ahdistus on ihan normaalia. Ei ehkä kaikille 23-vuotiaille, mutta varmasti en ole ainoa. Etenkin pienissä kaupungeissa tuntuu siltä, että nuoret hommaavat lapset ja puolisot ajoissa. Tutkinnot meinaa jäädä kesken, kun on kiire laittaa omakotitaloa vauvaa varten kuntoon. Herää helposti tunne, että on jotenkin jälkijunassa.

Tällainen ahdistus on kai nyt tavallaan ihan tasapuolista. Voin kokea samanlaista pariutumisen tuskaa, kuin moni hetero kokee. En kuitenkaan pidä tätä ihan ongelmattomana.

Vaikka avioliittolaki on pian tasa-arvoinen, ei se vielä tarkoita sitä, että yhteiskuntamme olisi. Meillä on vielä pitkä tie siihen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat täysin hyväksyttyjä yhteiskunnassamme. Pelkästään eduskunnassa käyty keskustelu osoittaa – viikonlopun kansalaiskeskustelusta puhumattakaan - että homorummutusta tarvitaan vielä pitkään.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvat eivät voi vielä yhtä huolettomasti seurustella ja tapailla kuin heterot. Olenkin kirjoittanut homojen flirttailusta jo aiemminkin. Pelkkä laki siis ei poista ongelmia kulttuuristamme, mutta on siihen mitä oivallisin aloitus. Valtio, joka kohtelee kansalaisiaan yhdenvertaisesti voi muodostaa yhteiskunnan, joka tekee samoin.

Eikä pelkkä homorummutus riitä. On tärkeää purkaa myös tällaista heteronormatiivista ajattelua, ja sallia erilaisia parisuhteita. On myös herättävä siihen todellisuuteen, etteivät kaikki edes halua seurustella tai perustaa perhettä. Sinkutkin ansaitsevat politiikkojen huomion ja aseman yhteiskunnassamme.

Olen 23-vuotias homo, enkä ole vielä koskaan seurustellut pojan kanssa. Avioitumishaaveet ovat siis vielä melko kaukainen ajatus. Olen kuitenkin iloinen, että minulla on nyt samanlainen oikeus stressata siitä, ettei ole vielä vävyä esiteltäväksi. Kunhan vain vielä saisin etsiä sitä vävyä ilman pelkoa syrjinnästä tai uhkailusta, olisin todella onnellinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Mielestäni on hienoa, että olet aidosti sitä, mitä olet. Sinusta tulisi erittäin monipuolinen ja hyvä isä, jolla olisi lapselle paljon annettavaa: rakkautta, tietoja, taitoja sekä hoivaa. Ansaitset myös tulla rakastetuksi niin lähimmäisenä luin parisuhteen toisena osapuolena. Voimia ja jaksamista sinulle nyt ja aina!

Jonas Hellgren

Minä, minä, minä.
Itsekkyydestä halutaan perustaa perhe. Vaikka sitten varastetaan ne lapset jostakin.
Tämä aikuisten homojen itsekkyys, ja jatkuva tuijottaminen omaan napaansa, on tämänkin kamppanjan ja lakimuutoksen käyttövoima. Demokratiassa kyllä niin saa ollakin, mutta sen saa myös sanoa.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Jokaisella on syynsä perheen perustamiseen. Sitä ei pidä vähätellä millään tavalla. Mikä ihmeen erikoisoikeus heteroilla ja muilla heterosuhteessa elävillä on perheen perustamiseen? Miksi homoilla pitäisi olla velvollisuus elää perheettöminä?

Lapsen kehitykseen ei vaikuta vanhempien sukupuoli, vaan vanhempien kyky kasvattaa lapsia. Mielestäni on parempi, jos vanhemmat ovat onnellisia kuin onnettomia.

Mielestäni on tärkeää, että Miikka kertoo omista asioistaan. Hän on tehnyt palveluksen koko Suomelle, kun kertoo omista elämänkokemuksistaan. Se ei ole itsekkyyttä, vaan pikemmin väylä monille muille tajuta sekä elämän moninaisuutta että jonkun toisenkin elävän samoissa ajatuksissa.

Olavi Mansikka

voidaan kyllä ajatella biologiselta puolelta mikä ihmeen oikeus lapsiin on homoilla ja lesboilla. Luonto kun harvemmin antaa lapsia uros ja naaraspareille. Oikeushan parisuhteeseen on olemassa. Jos ei pysty luonnollisesti hankkimaan lapsia voi ajatella ettei niin olekkaan. Sukupuoli vaikuttaa hyvin paljon lasten hankkimiseen. Kantaa otan kun väität tai kirjoituksestasi saa kuvan että luonnossakin on oikeus lapsiin. ei ole koska niitä ei pysty hankkimaan.

Ite kylläkin näen ettei asialla ole väliä. Olkoon samat oikeudet.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #8

" ...luonto,kun antaa harvemmin lapsia uros ja naaras pareille..."
:)))

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #8

Biologia ei tunne sellaista termiä kuin oikeus.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen Vastaus kommenttiin #8

"Jos ei pysty luonnollisesti hankkimaan lapsia voi ajatella ettei niin olekkaan. "

Eli olet valmis kieltämään hedelmöityshoidot ja adoptiot lapsettomilta heteropareilta myös?

Olavi Mansikka Vastaus kommenttiin #12

Jos nyt katri luet oikein mulla lukee että mun puolesta. otin höpsön vihreän kirjoitukseen kantaa jossa väittää oikeudeksi. Jos adoptiot halutaan kieltää kokonaan se sopii minulle. Lue tarkemmin mitä kirjoitan tuossa on vain toinen näkökulma asiaan. kuinka monta miesparia tiedät jotka on lapsen yhdessä saaneet ilman naista.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #8

Ja kuitenkin yksi homoseksuaalisuuden selityksistä evoluution näkökulmasta on sukulaisten lapsista huolehtiminen, jolloin useampi aikuinen vahvistaa poikasten henkiinjäämismahdollisuuksia.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #21

Meinaako Hannu, että homojen tehtävänä olisi olla piikana ja lapsenlikkana heteroille. Tämähän pudottaisi homot tavallisen heterosuomalaisen tasolle. Parempaa väkeä palvelemaan.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Minä, minä, minä-asenne ei ole kytköksissä sukupuoliseen suuntaukseen. Perheellisenä heterona täytyy myös tunnustaa, että ihan oman itsekkyytteni ja oman tahtoni vuoksi tässä tilanteessa olen. En ainakaan keksi, miten kukaan ulkopuolinen olisi minun avioliitostani tai lapsistani hyötynyt, joten ei tässä hyväntekeväisyysasialla olla.

Laki mahdollistaisi samaa sukupuolta olevan parin tulla harkituksi adoptioon yhdessä. Jo nyt jokainen voi yksin adoptoida lapsen, vaikka olisikin homoseksuaali. Adoptioon annetut lapset ovat lapsia, joilla ei ole vanhempia eikä kotia. Lisäksi myös homoseksuaaleihin sovelletaan normaaleja adoptiokriteereitä, jotka sanalla sanoen ovat niin tiukat, ettei moni heterokaan niitä läpäisisi (ei rikostaustaa, koulutustaso vähintään lukio tai vastaava, vähintään toisella vakituinen työpaikka, hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto jne.). Joten kerrohan, keneltä homoseksuaalit siis varastaisivat lapsia?

Ville Karppinen

Ihmiset ovat niin itsekkäitä niin monessa asiassa, ettei sen luulisi olevan mikään merkittävä haittapuoli tässäkään suhteessa. Ja jos mietitään sitä lasten määrää, joka heteropareilta jää erinäisistä syistä heitteille, lienee ihan mielekästä, että on ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä lapsia hankkimaan, mutta em. syystä ehkäpä keskimääräistä parempia lapsista huolehtimaan. Vaihtoehtona on kuitenkin se, että lapset jäävät systeemin kasvatettaviksi, joka tuntuu pääosin olevan melko huono lopputulema.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

"itsekkyys, ja jatkuva tuijottaminen omaan napaansa, on tämänkin kamppanjan ja lakimuutoksen käyttövoima"

Olet yksinkertaisesti väärässä. Tämä laki ei olisi saanut edes murto-osaa siitä nosteesta ja kannatuksesta joka sillä nyt on, jollei siinä olisi ollut mukana sellaisia joille asialla ei ole mitään henkilökohtaista vaikutusta.

Valtaosa kannattajista on heteroita, väitteesi itsekkyydestä on heidän osaltaan käsittämätön.

Jos tässä joku on itsekäs, sitä ovat ne joiden jostain syystä oli pakko vaatia yhtä sanaa pelkästään itselleen. Ikään kuin sen jakaminen olisi itseltä pois.

Jonas Hellgren

Se suurin osa on ainoastaan perässähiihtäjiä, joille kamppanjan tukeminen on enemmän "niin kuuluu tehdä", kuin sen enempää järkevään ajatteluun pystyviä.
Mutta kyllä se toiminnan moottori on siellä homojen itsekkyydessä. "Mekin halutaan naimisiin", ilman että miettisi miksi helkkarissa, kun kerran ilmankin pärjää.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla Vastaus kommenttiin #27

Niin, onhan se toki itsekkyyttä haluta jotain, mikä muille on itsestäänselvä oikeus. Jotta miksi helkkarissa siitä on kenellekään mitään harmia vaikka joutaisivatkin naimisiin?

Ja kuka sinä olet sanomaan, pärjääkö ilman, muuten kuin omalta osaltasi?

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

A) Heterot ovat aivan yhtä itsekkäitä, mikäli tällaista kuvailua nyt perheen perustamisesta voi edes käyttää. Perhe on perusoikeus, johon kaikilla pitäisi olla mahdollisuus.
B) Homot eivät varasta lapsia mistään.

Olavi Mansikka

Onnea vaan tielläsi. Ilman sarvia ja hampaita. vaikka itse hetero olenkin niin mikäs olen kieltämään teiltä kalehtta nimeltä avioliitto. ei rakkaus moista tarvi. Been there, done that...

Käyttäjän tomba66tomba kuva
Tomi Kuusinen

Avioliitto on jokin primitiivinen jäänne ajoista jolloin nainen tarvitsi tuleville lapsilleen elättäjän. Nykyään tätä tarvetta ei enää ole.

Mielestäni koko avioliitto instituutiona tulisi lopettaa tarpeettomana ja siirtyä suoriin sopimuksiin kahden tai useamman ihmisen kanssa. Sopimuksessa voitaisiin määrittä tulevaisuuden kannalta tärkeät asiat jo etukäteen. Näitä voisi olla mahdollisten lasten huoltosuhteet, omaisuudenjako jne...

Nykyään avioliitto on pelkkä vitsi. Eroaminen on yhden paperin täyttäminen ja maistraattiin vieminen. Avioliitoista n. puolet päättyy eroon, ja jäljelle jääneistä ehkä 10% on onnellisia. Loput avioliitoista kestää rahan, statuksen, pelon tai lapsien takia. Lainaten Timo Hännikäistä ”Kaikissa länsimaissa yleistyvä perhemalli on byrogamia, jossa perheen muodostavat yksinhuoltajaäiti, hänen lapsensa ja valtion sosiaalivirkailija.”

Avioliitto ei takaa mitään turvaa kummallekaan sukupuolelle, ei homolle eikä heterolle. Vääristymä keskustelussa tulee ”ikuisessa rakkaudessa” tai avioliitto olisi ”rakkauden täydellistymä”.

Mielestäni yhdenkään homon eikä heteron kannata mennä naimisiin joten koko laki on turhaa läpinää.

Jori Halmekoski

Olen samaa mieltä siitä, että monille avioliitto on enemmän kahle, kuin oikeus, mutta niin kauan kun istituutio on olemassa, sen täytyy olla tasa-arvoinen. Sitten kun lopetetaan ,lopetetaan kaikilta (ei tosin ole varmaan vähän aikaan tapahtumassa...). Mutta se ei ole totta, etteikö nainen edelleen tarvitsi monestikin nimenomaan tuota miehen rahallista apua, siihenhän suurinosa yhteiskunnasta edelleen nojaa. Ilman puolisoa, lapsen tai lasten yksinhuoltajana (jos ei ole hyvää perintöä tai mieheltä saatua muuta rhallista tukea) on usein melko raskasta rahallisestikin. Yksinhuoltajuus on toki lisääntynyt, mutta on aika harvan toivetila tai muutenkaan ideaali. Sitä paitsi sosiaaliturva on niitä asioita, jotka eivät ole kovinkaan yleisiä maailmassa, tämä on Suomi-utopiaa. Muutamassa Euroopan maasta se löytyy, mutta niissäkin (ja meillä) ollaan nimenomaan menossa siihen suuntaan, että sitä kavennetaan ja leikataan, eli mistään yksinhuoltajien "valtioliitosta", jossa puolisona on valtio, joka rahoittaa messevää yksinhuoltajaelämää sinun on turha fantasioida. Tarjoamasi korvike ei myöskään ole kovinkaan tyydyttävä, itseasissa lain kannalta avioliitto on juuri sitä; laillinen sopimus omaisuuden jakamisesta, yms.

Toimituksen poiminnat