Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Seurakuntavaalit on kirkollisvaalit: Kirkon suunta päätetään nyt

  • Mitä ovat seurakunnat, seurakuntayhtymät ja niiden päättävät elimet?
    Mitä ovat seurakunnat, seurakuntayhtymät ja niiden päättävät elimet?

Suomalaisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan kotiseurakunta, evankelis-luterilainen kirkko ja Päivi Räsänen. Kun sisäministeri sanoo oikeastaan mitään, nousee eroakirkosta.fi -sivuston kävijämäärä taas kattoon. Monesti syytetään isoa ja mystistä kirkkoa jostain, mutta ei sitten osata kertoa, että kuka tai mikä siellä kirkon asioista oikein päättää. Koska meillä ei ole paavia eikä Lutherin teesejä, niin mistäpä nämä toisistaan erottaisi. Mistä siis kirkon suunnan voisi mitenkään tietää? No, tämän syksyn äänestystuloksestapa hyvinkin. 

Aloitan tekstini lyhyellä pläjäyksellä suomennosta ja rautalankaa. Oheinen kuva auttanee. Kestä kanssani, niin ymmärrät paremmin miksi kirkon tulevaisuus ratkaistaan Pihtiputaan ja Posion seurakunnissa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko muodostuu seurakunnista. Seurakunnat ovat toiminnallisesti, taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisiä toimijoita. Eli jos kirkko olisi valtio, olisivat seurakunnat kuntia. Seurakuntasikin määräytyy postinumerosi mukaan - eli sen mukaan, missä kunnassa olet virallisesti kirjoilla. Nyt käydään seurakuntavaalit:

Eli seurakuntalaiset (1) valitsevat äänestämällä edustajansa yksittäisten seurakuntien (2) kirkkovaltuustoihin (3) ja seurakuntayhtymien (4) jäsenseurakuntien (5) omiin seurakuntaneuvostoihin (6) ja yhteiseen kirkkovaltuustoon (7). Äänivaltaa saa käyttää kaikki yli 16-vuotiaat kirkon jäsenet eli seurakuntalaiset. Viimeksi vaaliuurnille eksyi huikeat 17% kirkon jäsenistä, huh. 

Kirkkovaltuusto on yksittäisen seurakunnan ylin päättävä elin. Kuin kunnanvaltuusto. Kirkkoneuvosto (8) johtaa seurakunnan käytännön toimintaa ja hallintoa. Kirkkoneuvosto toimii kirkkovaltuuston valmistelu- ja täytäntöönpanoelimenä. Eli vähän kuin kaupunginhallitus. Seurakuntaneuvosto johtaa yksittäisen jäsenseurakunnan toimintaa. Seurakuntayhtymän ylintä valtaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto (9) johtaa yhtymän toimintaa, taloutta ja hallintoa. Eli vastaavat, mutta vain isommalle joukolle seurakuntia. 

Lyhyesti ilmaistuna käydään siis seurakuntien kuntavaalit! 

Seurakuntavaalit on kuitenkin käytännössä myös kirkollisvaalit. Sillä ne päättäjät, keitä nyt sinne kirkkovaltuustoihin  ja seurakuntaneuvostoihin äänestetäänkään, pääsevät valitsemaan myös kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous (10) on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkon "eduskunta". Kirkolliskokous päättää keskeisistä linjauksista, jotka koskevat oppia ja kirkon työtä.

Eli nyt käydään myös kirkon eduskuntavaalien esivaalit!

Seuraa kirjoituksen pihvi: Suomen evankelis-luterialisen kirkon jäsenet valitsevat tänä syksynä keskuudestaan omien seurakuntiensa päättäjät. Nämä päättäjät valitsevat kirkolliskokousedustajat monimutkaisilla vaaleilla. Kirkolliskokousedustajat puolestaan päättävät, mitä kirkko on mieltä homoista tai naispapeista. 

Eli se, millaisia seurakuntapäättäjiä Pihtiputaalla, Posiolla tai missä tahansa Suomessa valitaankaan, ratkaisevat loppukädessä kirkon suunnan. Maallikkot muodostavat 2/3 kirkolliskokouksesta, joten papit eivät siellä johda. Risut ja ruusut saa siis osoittaa ihan myös peruspulliaisten suuntaan. 

Kirkko ei mielestäni tuo tätä puolta tarpeeksi esille. Seurakuntavaalien vaalikoneessa toki kysytään, mitä mieltä ehdokkaat ovat vaikkapa naispapeista. Mutta syntyy mielikuva, että seurakunta voisi siitä päättää. Ei. Kirkkovaltuustoon valittu voi vain äänestää kirkolliskokoukseen edustajia arvojensa mukaan. Tai asettua itse ehdolle. Miksei vaalikoneessa kysytty kysymystä: Voisitko asettua ehdolle kirkolliskokousvaaleissa?

Jos sinulla on ongelma yksittäisten seurakuntalaisten, kuten Päivi Räsänen (11) kanssa, niin älä kosta sitä koko kirkolle. Äänestä ennemmin sellaisia ihmisiä päättäviin elimiin, jotka ovat Räsäsen arvomaailmasta mahdollisimman kaukana. Näin muutat kirkon suuntaa: eronneilta kun ei kysytä. 

Kirjoittaja on pitkän linjan isonen, kirkkovaltuutettu ja ehdolla seurakuntavaaleissa Rovaniemellä. Lue myös Nyt-liiteen juttu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos vaalikuviota hienosti selventävästä kirjoituksesta. Toistan tähän vielä pihvisi: "Suomen evankelis-luterialisen kirkon jäsenet valitsevat tänä syksynä keskuudestaan omien seurakuntiensa päättäjät. Nämä päättäjät valitsevat kirkolliskokousedustajat monimutkaisilla vaaleilla. Kirkolliskokousedustajat puolestaan päättävät, mitä kirkko on mieltä homoista tai naispapeista."

Näinhän se on. Isot vaalit on tässäkin tapauksessa kyseessä.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Kiitos! Ja kyllä, monelta jää huomaamatta, että nyt valitut seurakuntapäättäjät valitsevat vuonna 2016 nelivuotiskaudelle kirkolliskokousedustajien maallikkojäsenet. Kirkon suuntaan voi siis vaikuttaa nyt ihan itse äänestämällä.

Risto Korhonen

Voi hyvänen aika. Väännetäänpä vähän toisenlaista rautalankaa. Kirkosta erotaan juuri siksi, että kirkon kanta ja oppi esimerkiksi homoliitoista on mitä on. Päivi Räsänen edustaa tätä samaa kantaa ja muistuttaa ihmisiä siitä aina kun avaa suunsa homoliittoasioista. Tämä taas on monelle se korsi, joka katkaisee kamelin selän ja ehkä pitkäänkin mietitty eroaminen hoidetaan alta pois.

Onnea vaan matkaan niitä kirkolliskokousedustajia valitessa. Muutama ilmainen vinkki, miten kirkon oppia kannattaa muuttaa, jotta vetovoimaa olisi enemmän kuin työntöä pois:

Unohtakaa se perisynti. Ja synti muutenkin.

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, homotkin. Kaikki pääsisivät taivaaseen, jos se olisi olemassa.

Unohtakaa sen Lähi-idässä keksityn ja Euroopassa tuotekehitetyn henkiolennon palvonta. Elämä on täällä maan päällä, tässä ja nyt. Meidän velvollisuutemme ovat lähimmäisiä kohtaan, ei hyviä tai pahoja henkiä.

Kirkon ongelma eivät ole tyhmästi eroavat ihmiset. Ongelma on se, että keskiajalle jämähtänyt oppi ei voisi useimpia meistä vähempää kiinnostaa.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Unohdat mainita/Et tiedä, että kirkossa kaikki eivät tulkitse Raamattua kuten Räsänen:

http://yle.fi/uutiset/kappalainen_aion_jatkaa_tyot...

http://nyt.fi/a1305890476277

Risto Korhonen

Joo, itse asiassa tiedän. Minulla on käsitys, että suurin osa kirkon työntekijöistä esimerkiksi kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Ja se on hyvä.

Silti, kun perataan pois ne "hyvät" syyt kuulua kirkkoon, jäljelle jää kirkon tarkoitus. Se on Jumalan palvominen. Minulla ei ole lainkaan jumalia, eikä valtaosalla suomalaisista ole ainakaan tuota kirkon palvomaa Jumalaa.

Risto Korhonen

Kylläpä kuulostin kielteiseltä. Pitää sanoa sekin, että ymmärrän näkökulmasi asiaan ja arvostan sitä, että pyrit vaikuttamaan kirkossa ja muuttamaan sitä ihmisten arvoiseen suuntaan.

Useimpia (tai ainakin hyvin monia) suomalaisia ei kiinnosta kirkon sisällä vaikuttaminen, vaan kirkon vaikutuksen vähentäminen siellä, mihin se ei kuulu. Tässä tehokkain keino on kirkosta eroaminen.

Käyttäjän remoronkainen kuva
Remo Ronkainen

Hyvä selvennys erittäin monimutkaisesta kuviosta! Väitän, että kaikki teologian opiskelijatkaan eivät osaa erotella näitä ;)

Toinen asia koskee tuota mainitsemaasi kirkolliskokousta. "Kirkolliskokousedustajat puolestaan päättävät, mitä kirkko on mieltä homoista tai naispapeista."

Tämä on totta, mutta kirkolliskokouksessa tuskin lähivuosien aikana tulee tapahtumaan suurta muutosta esim. samaa sukupuolta olevien vihkimisessä. 2/3 äänienemmistö on todella vaikeaa saada, varsinkin kun tiedetään kirkolliskokousedustajien joukossa olevan paljon perinteisesti ajattelevia.

Lisäksi ei suosittele äänestämään ehdokasta, joka on Päivin arvomaailmasta mahdollisimman kaukana.. Se, että Päivi (tai monet ehdokkaat) ovat eri mieltä samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä, ei tarkoita sitä, että he olisivat kaikesta kanssasi eri mieltä. Teillä on todennäköisesti monessa asiassa samanlaisia ajatuksia! Voin itse sanoa teologisesti melko konservatiivina, että minulla on todella paljon yhteistä liberaaliksi itsensä määritelevien kanssa.

Pääkysymys liittyy siihen, ovatko seurakuntavaalien ehdokkaat aidosti kehittämässä kirkkoa vai omaa poliittista uraansa? Jos kyse on jälkimmäisestä, ovat seurakuntavaalit väärä paikka. Kirkkoon, jota halutaan yhdessä kehittää, mahtuu erilaisia ihmisiä.

Kirkko, jossa ei ole tilaa sekä konservatiiveille että liberaaleille, ei voi toimia mitenkään! Kirkko ei muutu sillä, että potkitaan toinen porukka ulos, vaan sillä, että kirkosta luodaan aito yhteisö!

Yhteisöllinen kirkko on tulevaisuuden kirkko!

Reko Kauranen

Kolumnisti kehotti äänestämään ehdokasta joka olisi mahdollisimman kaukana Räsäsen arvomaailmasta. Koska tunnen Räsäsen arvomaailman niin äänestä siis ateisteja, huorintekijöitä, homoja, murhamiehiä, varkaita, väärän todistuksen antajia, isälleen ja äidilleen tottelemattomia, vaimonsa/miehensä hakkaajia, pedofiilejä, heikoimpien sortajia jne

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Viittaan Räsäsessä lähinnä tähän kysymykseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kirkossa ja yhteiskunnassa ylipäätään.

Markus Poikela

Miikka Keränen, olet hyvä esimerkki siitä kuinka vahvasti lapsena istutetut uskomukset jäävät ihmisen päähän. Olet selvästi älykäs ihminen, minkä näkee opinnoistasi ja tekstisi siisteydestä.

Silti olet valtuuston jäsen järjestössä, jonka tarkoitus on palvoa fiktiivistä satuhahmoa, ja jonka opit ovat niin älyvapaita, ettei niitä pysty vertaamaan lähes mihinkään muuhun.

Yksi asia on erityisen mielenkiintoinen: olet vihreä ja kannatat vihreitä arvoja, mutta olet siltikin uskovainen.

Tämä on hyvin erikoinen yhdistelmä. Suomalaisella kristillisyydellä ei ole enää lähes mitään tekemistä alkuperäisen kristillisyyden kanssa, sillä valtauskontomme on muokattu sellaiseksi, että se on ihmisille mieluinen. On kuitenkin jotain kristillisiä uskomuksia jotka ovat niin koko uskonnon ytimessä, että niitä ei vain voi kieltää mikäli on kristitty. Yksi on se, että jumala on olemassa.

Eräs toinen näistä uskomuksista on, että jumala on luonut maailman ihmisiä varten, piste. Maailma on vain testi jossa jumala näkee, kuinka moni ihminen uskoo hänen olemassaoloonsa ilman mitään todisteita, ja mikäli ihminen ajattelee kriittisesti eikä hän usko, hän joutuu helvettiin ikuisuudeksi. Raamatun mukaan ympäristö ja eläimet ovat täysin ihmisen käytettävissä, eikä niillä ole mitään väliä; eläimet ovat sieluttomia kuoria ja ympäristön tulevaisuudella ei ole mitään väliä koska jumala tulee järjestämään maailmanlopun piakkoin kuitenkin.

Vihreiden ympäristönsuojeluarvot ovat yksinkertaisesti täysin vastakkain kristillisten äärimmäisen ihmiskeskeisten oppien kanssa.

Samanlainen esimerkki olisi ihminen, joka uskoo samaan aikaan yhdestä pisteestä lähteneeseen laajentuvaan universumiin ja evoluutioon, mutta samaan aikaan myös luomisoppiin.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Kiitoksia! Vihreä ja kirkossa on harvinaisempi yhtälö, mutta en suinkaan ole uniikki. Armon Vihreät on vihreiden sisällä oleva järjestö, joka koostuu lähinnä juuri kirkossa toimivista vihreistä.

Mielestäni Suomessa kirkossa saisi myös toimia, vaikka ei olisi uskonnollista vakaumusta. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkko ja seurakunnat saavat käyttöönsä yhteiskunnan yhteisiä varoja. Toki varansiirolle on syynsä: yhteiskunnalliset tehtävät kuten hautaustoimi.

Raamatun kuvaa luonnosta voi mielestäni tulkita monin tavoin. Luontoa on käsketty myös varjella. Voi myös ajatella, että jos Jumala on luonut kaiken, niin Jumalan luomistyö on tämä biodiversiteetin rikkaus, ja siksi sitä pitää suojella.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Kiitos selventävästä puheenvuorosta. Kirjoittajan innostus asioista tulee myös selvästi esiin. Jospa nyt kuitenkin viime kirkollisvaaleissa äänestäneenä ja samassa yhteydessä kirkosta eronneena vastaisin toisenlaisella, paljon vähemmän innostuneella kirjoituksella?

Kirkollisvaalien alhainen äänestysprosentti (2002 Helsingissä vain 6,2% , 2006 8,2% ja 2010 äänestysiän laskettua 16 vuoteen 13,9%) tarkoittaa, että kirkon ajatusmaailma on ainakin täällä kivikylässä lakannut pysymästä ajassaan. Samat vanhat jäärät ja fanaatikot äänestävät samoja vanhoja partoja (edustajien keski-ikä 2010 oli 51,8 vuotta), kun taas uudistusta ajavien ehdokkaiden äänestäminen on hukkareissu. Näinhän on ehkä tarkoitettukin: edustajat eivät vaihdu, ja jos vaihtuvatkin tilalle tulee samankaltaisia sisäpiiriläisiä. Menin 2010 äänestämään, koska halusin antaa ääneni nuorelle edistyshenkiselle naisehdokkaalle, mutta ennen kaikkea erotakseni sitten kirkosta. En edes tiedä menikö ehdokkaani läpi... tuskinpa. Kirkko on lakannut kiinnostamasta, vaalit ovat lakanneet toimimasta - ainakin täällä etelässä.

Julkiset esiintymiset ovat asia erikseen. Ymmärrän piispa Kari Mäkisen vääntelehtimisen vaikeissa kysymyksissä kun seurakunnan - ja ehkä Kari Mäkisenkin - uudistushakuinen mielipide ei enää ole mitattavissa. Paremman puutteessa hänen on pysyttävä kirkolliskokouksen linjalla, vaikka varmaan hyvä ajatteleva mies onkin. Mikä nykyään leimaakin käsitystämme kirkosta ovat ne kaikkein äärimmäisimmät uskovaisten mielipiteet, mitkä pääsevät esiin kun kaikkien muiden kansalaisten mielipide on vaiennettu. Ministeri Päivi Räsänen on oma tapauksensa, mutta harvapa se mielipidepalsta mistä puuttuu kivisydäminen uskostaan paasaava, Raamatulla kanssakeskustelijoitaan päähän lyövä käännyttäjä. "Ovatko ne kaikki... ihan hulluja?" - eipä tietenkään, vaan monen uskossa elävän kanssa on ihan mukava olla ja jutustella, ja moni uskossa elävä kokee ilmeisesti jo jonkinmoista syrjintää kirkosta syntyneen julkisen kuvan vuoksi. Aika on tuonut mukanaa paljon muunlaisia "hengellisiä yhteisöjä", joissa ei ole vastaavaa stigmaa.

Toisaalta kauhea rakas raha. Jos kirkollisveron vastineeksi jää rekisterinpito ja muutama harva juhlallinen tilaisuus ihmiselämän aikana on aivan kohtuullista jossain vaiheessa kysyä itseltään onko kirkko enää tuon rahallisen panoksensa väärti. Mitä huonommin yhteiskunnalla menee - ja sillä menee nyt monillakin tavoin erittäin huonosti - sitä tarpeettomammalta kivisydäminen, epädemokraattinen valtionkirkko tuntuu. En koe jääneeni mistään merkittävämmästä paitsi, vaikka kirkko varmaan tarjoaakin monenlaisia palveluita sitä lähinnä oleville kansalaisille. Mistään "kostosta" ei ole kyse. Liikemaailmassa yritysjohtajana toimineena ymmärrän hyvin kirkon ahdistuneet puheet: negatiivinen kierre, missä asiakaskunta karkaa eikä säästöissä ehdi pysyä perässä on mille tahansa yhteisölle rankka. Paljon perinteistä ja rakasta joutuu säästöjen uhriksi.

Mahtaakohan äänestysprosentti nousta 2014 vaaleissa? Varmaan se tekeekin niin, jos ja kun äänestäjäkunta on supistunut. Joku saattaisi huokaista helpotuksesta, ettei vaikeita kysymyksiä tarvitsisikaan kohdata? Se olisi ikävää: seurakuntalaisten määrä jatkaisi varmaankin supistumistaan, äärivanhoilliset saisivat vallattua asemia yhä enemmän, ja negatiivinen kierre pääsisi jatkumaan. Jotain muuta pitäisi nyt keksiä, muutakin kuin "uudet Pinotexit pintaan", uudet "vetävät" (umpitylsät?) sloganit tai "liitykirkkoon.fi", jotta virran suunta saataisiin muuttumaan. Yhteiskunnan muutoksissa pitäisi pysyä mukana, vaikkakin vain omalla tavallaan ja vaikkapa seurakunta kerrallaan pois synkältä Keskiajalta. Yritys houkutella nuoria mukaan (2010) on huono ajatus niin kauan, kun heitä odottaa vain pettymys - ja mahdollisesti petetyn entistäkin negatiivisempi asenne. Pohjoisemmissa seurakunnissa tilanne on varmaan aika erilainen - mistäpä tietäisin - mutta väkirikkaassa etelässä olisi jo korkein aika avata ikkunoita ja tuulettaa ilmapiiriä. Muussa tapauksessahan kirkko liukuu trendinomaisesti kohti pientä sisäänpäinlämpiävää harmaahapsista harrastekerhoa, ja sen lainsäädännöllinen eritysasema joutaa purettavaksi.

Kirkko ei "vain ole, koska se on aina ollut". Ikimuistoisia aikoja satuloita valmistaneet pajat eivät 1900-luvun alussa ymmärtäneet lainkaan, että auto syrjäyttäisi hevosen muutamassa vuosikymmenessä, ja toiminnalta putoaisi pohja pois. Tietoverkot ovat aivan samanlainen mulistus nyt, ja monet kirkon perinteisistä töistä tai vahvuuksista katoavat. Yhteisö jää - jos siihen kuuluminen koetaan positiiviseksi. Kavahdat ehkä tällaista "teknistä" katsantokantaa, onhan sentään kyseessä - uskonto! -mutta kuinka alas sen joutuukaan ajamaan jos se ei löydä ydintarkoitustaan? No niin, tämä löpinä nyt vaan koska jotain pitäisi tehdä, ja Sinä olet nuori joka kenties voi sen tehdäkin. "Asiakkaaksi" en tosin taida enää tulla, kirkonhenkilöiden härskit puheet eivät unohdu kovin helpolla eikä kovin pian.

(editoitu)

Toimituksen poiminnat