Miikka Keränen Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.

Eikö kirkkoa voitaisi jo hajottaa?

Seurakuntavaalit ovat lähtökuopissaan, mutta mitään jännittävää kilpajuoksua vaaleista ei kuitenkaan saada. Vuoden 2010 vaaleja sähköitti Ylen Homoilta, kun Päivi Räsänen innoitti ihmiset sekä eroamaan kirkosta että äänestämään uudistusmielisiä ihmisiä seurakunnan päättäviin elimiin. Nyt mitään yhteiskunnallista keskustelua ei käydä, vaikka kirkon suunnan tulisi kiinnostaa myös kirkkoon kuulumatonta veronmaksajaa. Jos kuitenkin aiheeseen yhtään tutustuu, herää vääjämättäkin kysymys: olisiko nykymuotoinen kirkko parempi vain pilkkoa palasiksi?

Ainoat merkittävät uutisotsikot seurakuntavaaleista tänä syksynä ovat liittyneet vaalien poliittiseen luonteeseen. Perussuomalaiset ovat aloittaneet eduskuntavaalikampanjointinsa, ja ovat asettaneet omat ehdokaslistansa useisiin seurakuntiin.  Kristillisiä nuoria kismittää, kun heiltä ehdokaslistat puuttuvat. KD-nuorille on tässä välissä todettava, että on aivan eri asia tehdä yhteiskunnan maallisia päätöksiä uskonnollisella värillä, kuin tehdä uskonnollisen yhteisön maallisia päätöksiä puoluepoliittisilla arvoilla. Jälkimmäinen vaikuttaa melko normaalilta, kun taas uskonnon tuominen koko yhteiskunnan ohjenuoraksi voi olla hyvinkin ongelmallista. 

Politiikka on siis kiinteästi mukana seurakuntavaaleissa, se on selvää. Seurakuntavaaleissa kuitenkin näkyy kirkkomme monimuotoisuus myös muilla tavoin. Erilaiset herätysliikkeet asettavat omia ehdokaslistojaan. Kun näitä erilaisten ryhmien eroja katsoo, huomaa miten kirkossa on hyvin erilaisia ihmisiä mukana. Välillä eroavaisuudet ovat niin radikaaleja, että aivan huimaa.

Joku voisi tietenkin ajatella, että on paljon parempi, että erilaiset ryhmät löytävät toisensa yhdessä ja samassa kirkossa. Yksi kansankirkko, jossa on katto korkealla ja seinät lavealla - vai miten se menikään. Mutta onko jokin niinkin henkilökohtainen asia kuin uskonto kuitenkaan sellainen, että siitä kannattaisi yrittää luoda sellaista muottia, joka sopii ihan jokaiselle?

Otan esimerkiksi perussuomalaiset. Lähinnä siksi, että herätysliikkeiden suuntaan on kovin vaarallista tehdä minkäänlaisia linjauksia, jottei leimaannu minkään sortin kiihottajaksi - polki sitten jokin liike naisten tai lasten oikeuksia kuinka paljon tahansa. Tampereella perussuomalaiset näkevät, että vuonna 2019 "kulujen karsimiseksi viherhumppa, mukutus ja homotus on lopetettu kirkolle kuulumattomina rönsyinä". Hienoa, että siellä tulee persujen perusviesti selväksi kaikille.

Viherhumppaa kirkko tanssii varsin esimerkillisesti, ja ottaa toiminnassaan kiitettävästi huomioon myös ympäristön ja ilmaston. Viherhumppaa taitaa olla myös kirkon toiminta ulkomailla: kehitysyhteistyötä tehdään myös ilman Raamatulla päähän hakkaamista.  Ja tuo homotus lienee se vaikein kiistakapula koko kirkossa: sietääkö meitä syntisiä kauhistuksia, vai sallia Kristuksen kirkkoon kaikki?

Uskontoa, Raamattua ja kaikkea siihen liittyvää tulkitaan niin monipuolisesti, että ei ihmekkään, että kansankirkko tuntuu niin hajaantuneelta. Naispappeuden kieltävien pitää perustaa ihan omat säätiönsä, koska tällaista tulkintaa ei suurkirkko salli. Onko todella edes kirkon etujen mukaista yrittää ylläpitää näinkin eroavaista sakkia samoissa asioissa? 

Ymmärrän, että jos Raamattua oikein kirjaimellisesti lukee, niin onhan siellä miesten keskenäinen seksi mainittu aivan pöyristyttävänä tekona. Ja jos tällaisen tulkintaan haluaa nojata, niin onhan se nyt aivan kamalaa, kun siihen omaan kotikirkkoon tulee jotain sateenkaariväkeä palvomaan samaa Jumalaa. Itse olen sieltä tulkinnut jotain aivan muuta sanomaa ydinsanomaksi, kun tällaisesta kaverista kuin Jeesus on siellä puhuttu. Ja siksi minusta nämä konservatiivit tuntuvat ikävältä seuralta, koska en ymmärrä heidän tuomiotaan. Enkä ymmärrä, että miksi toinen jae luetaan kirjaimellisesti, mutta toista ei luetakaan. 

Olisiko siis meidän kaikkien parhaaksi siis se, että annettaisiin kirkon jo hajota omaan mahdottomuuteensa? Tulkintamme Raamatusta ja koko uskonnon sanomasta eroavat toisistaan niin paljon, että ulkopuolinenhan pitää kirkkoamme aivan skitsofreenisena. Yhtä muottia kirkosta ei saada tehtyä millään, vaikka kuinka toivottaisiin. Eikö olisi parempi, että eri tulkinnat saisivat viettää omaa kirkkoelämäänsä ilman tarpeetonta taistelua siitä, että kumpi vai kampi voittaa?  Samallahan kirkon ja valtion erityissuhteesta päästäisiin eroon, jolloin eri uskontokunnat olisivat tasa-arvoisempia ja kirkko pääsisi mahdollisesti eroon hautaustoimen tuomasta taakasta.

Ymmärrän toki, että tämä romuttaisi kirkon hyvätkin puolet, koska rahoitus pirstaloituisi. Eivät pienet kirkot pystyisi millään tarjoamaan vastaavia nuoriso- tai diakoniatyön palveluita kuin nykyisin. Mutta eikö tähän rahoitusongelmaan törmätä jo nyt, kun eroakirkosta.fi -sivustolla käydään niin tiuhaan ja veroprosenttia ei uskalleta nostaa, jottei vaan erottaisi lisää? Onko jäsenten määrä tosiaan ainut asia, miksi kirkko on olemassa?

Asia ilmaistiin mielestäni osuvasti jo Ylen komediasarjassa Pasila: " Aisakkala on vanhan aikainen kristitty. Hän vastustaa aborttia ja homoja ja uskoo Jumalan olevan samalla kannalla. Miettunen taas on moderni uskovainen, joka uskoo homojen ja naisten oikeuksiin ja uskoo niin ikään Jumalan olevan samalla kannalla.  - No, taivaassa he pääsevät Ison Jiin eteen, joka kertoo heille mitä mieltä hän on heidän elämästään, eikö? - No, eikö ole selvää, että tavattuaan Jumalan, toinen näistä kahdesta vilpittömän uskovaisesta tulee väistämättä ajattelemaan, että: Ei hemmetti! Toi gubbe on täysin erilainen kaveri kun ajattelin, ihan erimieltä abortista ja homoista mun kanssa. Hitto mikä pelle toi Jumala! En diggaa, en osta. Toista ottaa päähän, mahdollisesta kumpaakin. "

Olisiko parempi, että petyttäisiin sitten Jumalaan eikä jo kirkkoon täällä maan päällä? 


Kirjoittaja on pitkän linjan isonen, Rovaniemen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen ja ehdolla seurakuntavaaleissa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

"Olisiko siis meidän kaikkien parhaaksi siis se, että annettaisiin kirkon jo hajota omaan mahdottomuuteensa?"

Olisi. Kirkko pitäisi ehdottomasti erottaa valtiosta. Muinaisiin myytteihin perustuvan hyväntekeväisyysjärjestön toiminta ei kuulu valtiolle. Uskontokunnat voisivat järjestää toimintansa ja rahoituksensa itsenäisesti. Samalla päästäisiin eroon ikuisesta väännöstä doktriinin yksityiskohdista, kuten naispappeudesta ja homoliitoista.

"Tulkintamme Raamatusta ja koko uskonnon sanomasta eroavat toisistaan niin paljon, että ulkopuolinenhan pitää kirkkoamme aivan skitsofreenisena."

Kirkkoon kuulumattomana näen tilanteen juuri näin.

Mohamed Rasal

Hyvä lapsi rakas, blogisti. Etkö ymmärrä maailmaa, ihmismieltä vai mistä on kysymys? Uskonnot eivät ole syntyneet huvikseen, vaan ihmismielen tarpeesta uskoa johonkin isompaan kuin oman elämänsä lyhyyteen.

Olen itse eri uskontoa kuin mihin nyt käytät kirjoitusvoimaasi. Paperilla. Mutta... Kirjoittaisin samalla tavalla vaikka kirjoittaisit minun uskonnostani tai uskonnottamuudestani.

Jokainen lapsellinen hyökkäys uskonnon ja sen harjoittajien pyhinä pitäminä arvoja vastaan - mitä sinä siitä hyödyt? Kärsitkö jotenkin uskonnoista? Paitsi että kaljaa ei saa kellon ympäri kaupasta. Meillä on halpa tuoppi ja ovet aina auki.

Anna ihmisten uskoa tai olla uskomatta. Mitä sinä siitä kiivailet. Iloitse nuoruudestasi ja nuoruuden hurmahenkisyydestä, ja käännä se johonkin isompaan kuin pikkumaisuuteen.

Elämä on iso juttu - ja viimeisinmpien tietojen mukaan ainutkertainen asia, ainakaan kukaan ei ole tullut kertomaan toista.

Käytä elämäsi viisaasti, ja kasva mielesi kahleita isommaksi, jotta sinua voitaisiin suureksi kutsuman.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

En ole vuosiin ollut lapsi, kiitos vain.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

uskontokunnan perustaminen Suomessa on helppoa! miksi ei siis kukaan perusta homo ja aborttimyönteisempää kirkkoa?

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Se tässä oli vähän niinkuin taka-ajatuksena! 20 henkeä tarvitaan vain, ja eri kirkkoihin voi kuulua jos kirkot itse sallivat useampien jäsenyyden - eikö?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Eikö kirkkoa voitaisi jo hajottaa?'' Miksi niin pitäisi tehdä? Riittää, kun kirkko erotetaan valtiosta.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Kirkko pitäisi erottaa valtiosta ehdottomasti. Mutta tässä kyse kirkon omasta luonteesta ja roolista, joka on tyystin eri asia.

Jarno Liedes

Kun sinä teet parhaimmillaan sitä hajottamistyötä niin kerroppas mistä johtuu ettei kirkkoa vielä ole pystytty tuhoamaan ?

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen Vastaus kommenttiin #9

Tuskinpa kovin moni haluaa kirkkoa tuhota. Vapaa-ajattelijatkin painottavat uskontojen ja vakaumusten tasa-arvoista kohtelua. Kirkko on tähän asti pysynyt pystyssä varmaan perinteen vuoksi, mutta uudet sukupolvet eivät enää pidä jäsenyyttä merkittävänä ja eroavat jatkuvasti.

Jarno Liedes Vastaus kommenttiin #11

Ei moni nuori pidä uskollisuuttakaan tai väkivallattomuutta saati ystävyyttä minään.

Ei juuria, ei perinteitä, ei yhteisöä -> kivat jengit.

Kiitos panoksestasi tähän yhtälöön!

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen Vastaus kommenttiin #12

Tähän ei voi oikein muuta sanoa kuin lol.

Käyttäjän jannehalinen kuva
Janne Hälinen

Pohdit asiaa, mutta loppupeleissä kyse taitaa olla niinkin raadollisesta asiasta kuin raha. Kirkko lepää valtavan omaisuusmassan päällä (verotusoikeudesta puhumattakaan), joten hajoaminen väistämättä johtaisi taisteluun omaisuudesta. Jättäisivätkö erkaantuvat liberaalit varallisuuden suosiolla konservatiiveille? Entä suostuisivatko konservatiivit pistämään pystyyn oman kirkkonsa omilla resursseillaan? Miksi lestadiolaiset ja viidesläisetkin, oikeaoppisuudestaan huolimatta, haluavat pysyä kirkon yhteydessä?

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Niin, no rahasta ja jäsenmäärästä kirjoitinkin. Jäsenmäärä kun on = verotulot.

Sitä en kyllä tiedä, miten herätysliikkeet meitä muita jaksavat katsella.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset