Leipuri on leipänsä ansainnut
Leipähyllyllä muhii yllätys. Kuluttaja hämääntyy tuoreen leivän tuoksusta ja nappaa kärryynsä lämpöisen limpun. Mielikuva tuoreesta leivästä houkuttaa ostopäätökseen. Viereisellä hyllyllä notkuvat muovipusseihin vangitut teolliset leipomukset eivät houkuta – tämä on tuore, kuin itseleivottu. Totuus on kuitenkin toinen: usein leipä on vain myymälässä paistettu, ei leivottu. Tämä kuluttajavalinta johtaa elintarvikealalla yt-neuvotteluihin.
Vaasan näyttänee ovea lähes 100 työntekijälle. Rovaniemen leipomo saattaa saada lapun luukulle kokonaan. Yritys perustelee leikkauksiaan sillä, että yhä useampi kuluttaja valitsee myymälässä paistetun leivän sen sijaan, että ottaisi leipomoissa leivotun leivän. Moni ei tiedä, että ”täällä paistettu” voi olla ulkomailla leivottu.
Valmistuin vuonna 2011 Rovaniemen ammattilukiosta leipuri-kondiittoriksi. Olen kolmoistutkinnostani äärimmäisen ylpeä. Siksi haluan valottaa teille hieman leipurin arkea ja pohtia myös kuluttajapäätöksiämme.
Jos olet katsonut viime vuosina tv-mainoksia, olet varmasti huomannut, että leipämainoksissa on nykyisin lähes poikkeuksetta leipuri mukana. Tämä johtunee siitä, että kuluttajille uhkasi syntyä mielikuva liukuhihna-leivistä: ei niitä kukaan leivo, kone ne tekee. Näin asia ei kuitenkaan ole: teollisessa leivonnassa kyllä käytetään paljon koneita ja laitteita apuna, mutta kyllä se on koulutettu leipuri, joka siellä töitä tekee. Ala on siis pyrkinyt aktiivisesti vahvistamaan mielikuvaa ammattiosaamisesta ja käsityöammatista.
Ja käsityöammatistahan siinä onkin kyse. Ammatista, johon Suomessa saa hyvää koulutusta. Leipuriksi pääsee kolmen vuoden ammattitutkinnon opiskelemalla. Lapin ammattiopistossa, jossa itsekin opiskelin, valmistutaan leipuri-kondiittoreiksi. Leipomossa leivotaan leipää, sämpylää, pullaa ja kuivakakkuja. Konditorian juttuja ovat enemmänkin täytekakut ja leivokset. Alaa opiskeleva pääsee usein myös tutustumaan esimerkiksi sokeri- ja koristetöihin, suklaaseen, makeisiin ja elintarvikealaan ylipäätään. Työllisyysnäkymät eivät ole erityisen herkulliset, mutta teoriassa työpaikan voi löytää melko laajalta skaalalta: leipomoiden lisäksi leipuri-kondiittoreita löytyy niin ravintoloista, hotelleista kuin makeistehtaillakin. Elintarvikealaa voi jatkaa myös akaateemisena tutkintona.
Leipurilla on haasteensa. Oma yritys voi tuoda elinkeinon, jos onnistuu raivaamaan tiensä nykyisten kahvila-konditorioiden väliin. Kuluttajat ovat hyvin muotitietoisia, ja erilaisia ruokatrendejä seurataan tarkasti. Macaronsit olivat kova juttu muutama vuosi sitten, sen jälkeen tulikin jo karppaus ja kuppikakut (cupcakes) ovat nyt siirtymässä pois muodista. Sekä suuremmat leipomot että pienet paikalliset yrittäjät joutuvat tasapainoilemaan näiden muotivirtausten välissä. Raaka-aineet kallistuvat, mutta kuluttajista tulee yhä tietoisempia siitä, mitä suuhunsa pistävät.
Alalla on minusta hyvät lähtökohdat Suomessa. Meillä on mahdollista tuottaa itse useita raaka-aineita ja meillä on alalle omiakin perinteitä. Kyse ei ole siis ns. tuontialasta, jonka elvyttäminen ei kansantaloudellisesti olisi järkevää.
Uskallan väittää, että kuluttajat eivät ole tehneet tietoista valintaa ”täällä paistettujen” ja ”täällä leivottujen” välillä. ”Täällä paistetut” ovat isoille myymälöille paljon parempi bisnes kuin itseleivotut. Ne saadaan edullisemmin ulkomailta, niiden varastointi pakastimessa on helppoa, niiden lämmittämiseen vaadittava koneisto ja henkilöstöosaaminen on vähäistä. Lopputulos on kuitenkin sama kuin itseleivottujen kanssa: asiakas ostaa tyytyväisenä lämpimän leivän.
Syyttää saa siis sekä kuluttajia mahdollisesta huolimattomuudesta että isoja kauppaketjuja hyvin tehdystä kaupankäynnistä. Mikäli haluaa käyttää rahansa kotimaiseen, ja sitä kautta mahdollisesti säilyttää myös työpaikkoja Suomessa, pitää olla entistä tiedostavampi kuluttaja. Jokainen kulutuspäätös on viesti siitä, millaisessa maailmassa haluaa elää. Sitä ei aina jaksa muistaa.
Varaa siis entistä enemmän aikaa kauppareissuusi. Sillä kuluttajallla on valta vaikuttaa siihen, kuka täällä saa työstään voita leivälleen.
Lähileipää, se on päivän sana. Sitä saa myös Kuopiosta, mm. Julkulan leipomo etc. contra Vaasan et Vaasan.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin suosisin lähellä tuotettua, jos lompakko antaisi myöten. Opiskelijana joutuu menemään usein hinnan mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, kyllä hinta joskus ratkaisee. Jouduin peukuttamaan kirjoitustasi, sillä leipä on lähellä sydäntäni, rakastan suomalaisia leipiä. Se on yksi syy, miksi en ole koskaan vakavissani harkinnut poismuuttoa isänmaastani. Suomesta saa hyvää safkaa, kiitos maanviljelijöillemme ja lihantuottajillemme.
Toivottavasti Eu/euro ei tuhoa tätäkin osaa meidän yhteiskunnastamme.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Keljonkeskuksen Citymarketissa on Elosen leipomo, jossa leipä siis leivotaan. Sen voi tarkistaa lasin takaa kahvipöydässä istuen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, K-Citymarketeissa taitaa olla melko usein oma leipomonsa, näin on myös Rovaniemellä. Syy piilee varmaankin myös siinä, että yhdessä Citymarketissa on kaksi toimijaa – kauppiasyrittäjä sekä tavaratalon johtaja. Siihen sopii sitten leipomo kylkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Joistakin Prismoista löytyy myös Fazerin ihkaoikea leipomo, jossa leivät ja leivonnaiset leivotaan paikanpäällä. Samaten useimmista marketeista löytyy valikoima paikallisten leipomoiden leipiä. Ehkä kuluttajat ovat vain alkaneet hyljeksiä pussileipiä, joita Vaasan tuotteet pääasiassa ovat. Vaasan kannattaisikin miettiä strategiaansa, eikä syyttää kuluttajia, jotka ovatkin ehkä valveutuneempia kuin siinä firmassa on kuviteltu.
Ilmoita asiaton viesti
Tehdäänkö taikinakin siellä?
Tampereella on aikamonta pienleipomoa joiden laatu on ihan muuta kuin massatuotteet, joita ei aina oikein leiväksi voi nimittääedes.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten leipomoiden tuotteet ovat juuri niitä ”muovipusseihin vangitut teolliset leipomukset”. Paistettu aamuvarhaisella ja työpäivän jälkeen kaupasta ostettuna 12h vanhaa. Tai muutaman vuorokauden vanhaa. Mieluummin paikanpäällä paistettu ja Lidlin hintoihin tottuneena käytän kuluttajan valtaani ensisijaisesti hintakilpailun tukemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis sehän se pointti onkin, että se tuore on miellyttävämpi kuin muovipussissa myyty leipä. Lidlissä onkin melko laaja valikoima niitä paistettuja/lämmitettyjä tuotteita, mikä on hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tai kuka estää suomalaisia leipomoita tuottamasta noita parjattuja raakapakasteita? Leipomothan voisivat brändätä omia leipiään ja kaupat sitten paistaa ne? Suomessa leivottu – kotimaisista raaka-aineista tarrat vaan pleksin kylkeen. Ja tulevatko Lidl:n karjalanpiirakat ulkomailta?
Ilmoita asiaton viesti
Totta, ja siis kyllähän näitäkin varmasti on, sillä ei kaikki raakapakasteet ole ulkomailta. Ulkomailta niitä taidetaan vaan saada edullisemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tai kuka estää suomalaisia leipomoita tuottamasta noita parjattuja raakapakasteita?
Hinta. Kaikki leipomot tuottaa ml. Vaasan leipomot
Ja tulevatko Lidl:n karjalanpiirakat ulkomailta? Tulevat. Oma veikkaukseni: Puola, mutta laatikon kyljessä lukee: valmistettu EU:ssa.
Ilmoita asiaton viesti
Paikalla paistetuissa leivissä & leivonnaisissa ei ole tuoteselostetta. Tietääkö joku kertoa enemmän, onko paikalle tuotava taikina ’luomua’ vai onko siinä ravintokemiaa logistiikan vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta kunnon leipä ei tuoteselostetta kaipaakaan: sisältää vettä, viljaa, hiivaa ja suolaa. Muu on oikeastaan leipään kuulumatonta 😉
Ilmoita asiaton viesti
Just näin Pia, mutta haluaisin tietää noudattaako tuo Lidl’ien ja markettien paikalla leivottu leipä tuota periaatetta. Siis onko tuossa esityöstetyssä/pakastetussa taikinassa jotain muuta vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
Ja tuohon vaaditaan monivuotinen kondiittorikoulutus? Leipä on bulkkia, sen paistaminen yölisillä on antiikkinen jäänne. Ei kukaan halua tuoretta leipää kaupasta ennen neljää.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen tutustumista alaan.
Ilmoita asiaton viesti
1. Tee taikina
2. Laita käntty uuniin
3. Nosta yö-viikonloppu- ja vuorolisät
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on uusi muotileivos? Trendi ennusti, että maapähkinävoikeksit, mutta voi olla, että se on vain pienempien talouksien eli yksityishenkilöiden suosima, eikä niinkään leipomotuote.
Ilmoita asiaton viesti
Oma kutina on, että perinteisemmät ja kunnolla rasvaiset/kermaiset tuotteet alkavat tekemään pikkuhiljaa paluuta. Myös kaikki raakamaitoon tehty tai muuten naturel on varmaan pian kovaa huutoa isompien kaupunkien leipomoissa. Ihan macaronsien veroista muotileivosta ei ole vähän aikaan ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Faktakulma: Lidl tuottaa itäblokissa omissa leipomoissaan paistopisteidensä raakapakasteet.
…järki käteen ja alkuperättömän ruoan lähteille, sanoi Kauniston Timo suomen kepusta
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ”itäblokki”?
Ilmoita asiaton viesti
Yksi pahempi ongelma on verotus, joka on hyvin epäedullinen yksittäisen sektorin edustajalle tai ylipäätänsäkin pienelle suomalaiselle yrittäjälle. Siksi esim. valmisleipä joltain isolta yhtiöltä, joka hoitaa niin raaka-aineet kuin paistamisen itse on paljon halvempi kuin yksittäisen leipurin, jonka tuotteen hintaan leivotaan esim. alvit raaka-aineista kuin myös kuljetuksista sun muista ennenkuin tuote päätyy asiakkaan käsiin. Täsmälleen sama ongelma on myös kaikissa muissakin aloissa. Mitä pidempi ketju valmistuksesta kuluttajalle sitä kalliimaksi tuote muuttuu verojen takia, koska jokaisessa tasossa lisätään vähintään alv.
Tai sitten kuten aloitustekstissä oli että tuote vain ostetaan ulkomailta halvalla ja myydään suomessa vähän kalliimalla. Näin ohitetaan sopivasti Suomen verotus kaikissa muissa paitsi viimeisessä portaassa ja kaikki voittaa… paitsi valtio, joka ei oikein osaa vielä suhtautua globaalisaatioon oikein.
Itse kulutan lähituotteita lähinnä ekologisuuden takia ja varsinkin sen takia että oikeasti pystyn tietämään kuka minkäkin tuotteen takana on, vaikkakin kuten aloitustekstissä oli niin lähituotteet ovat tajuttoman hintavia verrattuna suuryritysten tuotteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
En vieläkään saanut vastausta kysymykseeni. Kukaan ei siis tiedä?!?!?
Ilmoita asiaton viesti
Kysy Lidliltä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse leivottuna viikon leivät maksaa noin euron.
Ilmoita asiaton viesti
Britannian huippuleipuriohjelmassa oli yksi pienen kylän leipomo, jossa oli vähän yli 500 osakasta, joiden hyöty ns osakkuudesta oli vain 10% alennus ostoksista. Leipuri oli Ranskasta ja työntekijöinä oli nuoria kyläläisiä jollakin oppisopimuksella tai vastaavalla. Tuntui toimivan ja yhteisöllisyys ei koskaan ole huono asia pienessäkään kylässä. Niin ja sai vielä hyvät arvostelut tuomareilta tuotoksistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä vihreät ovat olleet edesauttamassa taas politiikkaa, jonka seurauksena työpaikat vähenevät Suomessa.
Mutta kuitenkin:
Ebba bakar bullar små
lilla Ulla tittar på
osv.
Näin sitä ”pakkoruotsilla” elvistellään.
Ilmoita asiaton viesti
Silti uunituore patonki maksaa Suomessa 2- 3 x enemmän, kuin Britanniassa.
Ilmoita asiaton viesti
Briteissä ruoan alv 0%, Suomessa 14%, joka tulee hinnoitteluun mukaan joka portaassa. Se ei toki selitä vielä koko hintaeroa, mutta saattaa maat noin suunnilleen jo samalle lähtöviivalle.
http://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Ruoka…
Ilmoita asiaton viesti
Ja patongin raaka-aineet maksaa pari senttiä isommassa mittakaavassa. Kovat on katteet pullassa.
Täältä suositus leipomiseen. Viimeistään kolmas satsi sämpylöitä onnistuu jo hyvin pahimmaltakin uusavuttomalta.
Lisäksi on hyvä tiedostaa tuoreen leivän/pullan mielialaa kohottava ominaistuoksu.
Ilmoita asiaton viesti
On tainnut iskeä kunnolla toi Lidlin paistopisteet alaan, jossa myös näytetään mitä leivän kuuluisi maksa. Se että leivottu on varmaan jossain ulkomailla, vaikka Puolassa, jossa palkat ovat murtoosan Suomen palkoista, niin Lidli tuo sen kumminkin asiakas hintoihin, jota ei Suomalaine kauppias tee, sillä se minkä kauppalaskee kateprosentikis veikkaan olevan jotain muuta kuin Lidli käyttää, sillä he oikeesti haluavat myydä tuotteita, eikä vain pitää valikoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, Lidl myy croissantit noin puoleen hintaan muiden kauppojen paistopisteistä. Huono puoli on se, että yleensä aina kori on tyhjä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö se osoita että oikea hinta, niin tuoten myy.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, juuri näin. Luulisin, että eivät silläkään hinnalla myy tappiolla.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se on se puolalainenkin leipuri leipänsä ansainnut.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi toimiala syyttelee asiakasta siitä, että tämä ei erota ”leivotun” ja ”paistetun” eroa, ikään kuin taikinan tekopaikalla olisi jokin merkitys? Miksi koulutetut leipurit ovat hukanneet ammattiylpeytensä ja tukehduttavat leipänsä muovipussilla tai kantavat sen aamulla kauppaan kuivumaan kun asiakkaat pääsevät töistä vasta illan suussa?
Lidlistä saan eurolla tuoreen leivän, vieressä olevasta S-kaupasta neljällä eurolla Rezen (paikallinen pienleipomo) hyvälaatuisen leivän, joka on leivottu puoli vuorokautta sitten. Tai Vaasanin ties millon leivottua muovipussimuhjua. Jos kotimainen tuotanto ei pysty tarjoamaan minulle kuin sekundaa ja ulkomainen priimaa, ostan sen priiman.
Markkinatalouden perusidea on kilpailu ja ”luova tuho”, parempi hyödyke syrjäyttää heikomman. Sen sijaan että moititaan asiakasta, kannattaisi keskittyä pohtimaan mitä voisi itse tehdä väärin. Esimerkiksi leipomoala voisi katsoa mitä asiakas saa eteensä ja innovoida. Ryhtyä toimittamaan leipää kauppaan pitkin päivää pussissa, jossa on merkitty myös kellonaika (tiedän että kaksi monopoliketjuamme ovat tässä haittana, mutta en usko etteikö niihin pystyisi vaikuttamaan). Tai muuttaa yhden ison leipomon idea franchising-periaatteella toimivaksi pienleipomoksi. Jos pizzaa voi leipoa kuka tahansa osaamatta mitään, niin miksi ei leipää? Ja miksi leipää ja pizzaa ei voisi paistaa samassa uunissa? Leipomo-konditorian sijaan leipomo-pizzeria, josta napataan kotimatkalla tuore leipä?
En tunne toimialaa, mutta mutustelin juuri tyytyväisenä Lidlin patonkia, joka on parempaa kuin koko päivän kaupassa kuivunut tai muovipussissa nahkeaksi kuollut suurleipomotuote. Mutta ei yhtä hyvä kuin ranskalaisesta leipomosta lämpimänä ostettu. Paremmalle tuotteelle on tilaa.
kiravuo
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kaupoista saa ihan loistavia leipiä, kyllä kiitoksen sanaa voi sanoa silloin, kun on aihetta. Kiitän KAIKKIA leipomoita ympäri maatamme tuotteistanne.
Ilmoita asiaton viesti
Ja näin laivakokin ammattia harjoittavana olen kauhulla katsonut kun ostetaan valmista kamaa vallan.. Onko oikeasti niin, että ihmiset eivät enää osaa/viitsi tehdä ruokaa?? Kyllä sen joskus ymmärtää sen eineksien ja puolivalmisteen käytön, mutta että jokapäiväisesti..
Ilmoita asiaton viesti
Minä kasvatan rukiit, Mikko jauhaa jauhoiksi ja emäntä leipoo leivät. Maistuu vielä useamman päivän vanhanakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tämä nykyinen verotus kaataa Suomen kilpailukyvyn . Sama juttu vähän kaikissa tuotteissa,mitkä täällä valmistetaan. Kohta ei ole varaa ostaa halvallakaan,kun kaikki jäävät työttömiksi. Millä ne työttömät sitten elätetään,kun yrittäminen tehdään mahdottomaksi ja yritykset verotetaan kuiviin. Lopulta syy on kuluttajan,joka ei suostu ostamaan kotimaista ja näin tekee itsensä työttömäksi. Arvojen täytyis muuttua radikaalisti,siis onko se känny tärkeämpi,kuin tuore leipä. Suomen ainut pelastus on lähteä EU:sta ja säätää verotus uusiksi. Onhan järjetöntä kouluttaa ammattilaisia,joilla ei ole täällä mitään menestymisen mahdollisuutta. Oikeisto syyttää vasemmistoa ja päinvastoin,mitään rakentavaa ei saada aikaiseksi,tiedossa on vaan leikkauksia,joiden nähtävästi odotetaan lisäävän kulutusta ja ostovoimaa ?
Ilmoita asiaton viesti